Amurin väestö

Vuonna 1918 Amurin kahden kaupunginosan yhteenlaskettu väkiluku oli noin 8500 eli reilu 20% koko kaupungin asukasluvusta. Toisen maailman sodan aattona 1939 Amurissa asui noin 7500 asukasta eli tuhat vähemmän kuin kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Amurilaisten osuus koko Tampereen väestöstä oli samalla ajanjaksolla pudonnut yli 20%:sta alle 12%:iin. Edellä mainitut luvut eivät kuitenkaan kerro kaikkea Amurin väestökehityksestä maailmansotien välisenä aikana.

Tampereen vanhan keskustan alueen kaupunginosissa väkiluku laski yleisesti 1920-30-luvulla asumistiheyden pienentyessä ja kaupungin laajetessa kauemmas keskustasta. Näin kävi myös Amurin pohjoisessa IV-kaupunginosassa, jonka asukasluku väheni noin 20% eli 1200 henkilöä kahdenkymmenen vuoden aikana asumisväljyyden lisääntyessä.

Poikkeuksen teki sen sijaan Amurin eteläinen V-kaupunginosa, joka ainoana vanhan keskustan kaupunginosista onnistui kasvattamaan väkilukuaan. V-kaupunginosassa väestö kasvoi kahdessa vuosikymmenessä noin 300 henkeä eli lähes 11%. Erityisen voimakasta väestönkasvu oli 1930-luvun ensi puoliskolla, eli myös pahimman lamakauden aikana. Osittain syynä olivat varmasti Amurin eteläosaan rakennetut uudet asuintalot, jota ei pohjoisosassa rakennettu. Toisaalta mielenkiintoista on havaita että myös Amurin pohjoisosan väkiluku lisääntyi hivenen juuri pahimman lakakauden aikana 1930-luvun alussa. Lieneekö syynä se, että laman aikana asumismukavuuksista jouduttiin tinkimään ja Amurin vaatimattomat mutta halvemmat asunnotkin kelpasivat.

Amuri tunnetaan työläiskaupunginosana ja sitä se oli selkeästi myös maailmansotien välisenä aikana. Vuoden 1919 asuntolaskennassa Amuri on Tampereen työläisvaltaisimpia kaupunginosia yhdessä mm. Tammelan Osmonmäen kanssa. Teollisuustyöntekijöiden, rakennus- ja sekatyömiesten sekä käsityöläisten yhteenlaskettu osuus oli Amurissa noin 70% asukkaista. Jos mukaan lasketaan vielä epämääräinen apulaisten, työnjohtajien ja käskyläisten ryhmä, päädytään jo yli 85%:iin koko kaupunginosan väestöstä. Muiden ryhmien eli kiinteistönomistajien ja itsenäisten elinkeinojen harjoittajien sekä virkamiesten ja opettajien yhteenlaskettu osuus jää vuoden 1919 laskennassa reiluun 13%:iin.

Finlaysonin tehtaan asuntoja Amurissa. Kuva: Runeberg 1938, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vaikka yhtiöt kuten Finlayson, Klingendahl ja Tako omistivat Amurissa työntekijöilleen tarkoitettuja asuintaloja, on merkille pantavaa silti kaupunginosan talojen suuri yksityisomistus. Vuoden 1919 asuntolaskennan mukaan työväestö omisti itse yli 85% Amurin kiinteistöistä ja tähän lukuun eivät vielä sisälly apulaisten, työnjohtajien ja käskyläisten omistamat talot.

Amurin väestön sosiaalisessa jakaumassa ei tapahtunut maailmansotien välillä suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat V-kaupunginosassa Pirkankadun reunamilla, jonne rakentamisen ja rikkaan Pyynikin läheisyyden myötä alkoi 1930-luvulla muuttaa myös ylempään keskiluokkaan kuuluvaa väestöä.

Monen tekstiiliteollisuudessa työskentelevän naisen kotipaikkana Amuri oli sukupuolijakaumaltaan koko kaupunkia naisvaltaisempi. Naisten osuus jopa hieman kasvoi vuosina 1920-40. Kun vuonna 1920 amurilaisista 60% oli naisia, oli naisten osuus 1930 noin 61,5% ja 1940 jo 64%. Koko kaupungissa naisten osuus oli 1920 58% ja 1940 hieman suurempi eli 58.7%. Muihin vanhan keskustan kaupunginosiin verrattuna Amuri oli hieman tavallista naisvaltaisempi, mutta esimerkiksi kosken itäpuolen kaupunginosissa sukupuolijakauma oli selvästi Amuria tasaisempi.

Työläiskaupunginosan väestön homogeenisuuteen viittaa myös se, että Amurissa asui selkeästi vähemmän ruotsinkielisiä kuin muissa keskustan kaupunginosissa. Vuonna 1930 ruotsinkielisten osuus oli Amurissa hieman reilun prosentin luokkaa, kun taas muualla keskustan kaupunginosissa ruotsinkielisiä asui noin 4-6%. Myöskään muita kielivähemmistöjä ei Amurissa juuri ollut - vuoden 1930 tilastoissa koko kaupunginosassa asuu ainoastaan 24 äidinkielekseen muun kuin suomen tai ruotsin ilmoittanutta.