Kieltolaki

1.6.1919 voimaan astuneen asetuksen mukaan yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden maahantuonti, valmistus, myynti, kuljetus ja varastossapito oli kiellettyä. Ainoastaan lääkinnällisiin, teknisiin sekä tutkimuksellisiin tarkoituksiin alkoholi sallittiin. Vuonna 1922 alkoholilakia tiukennettiin.

Suomen ensimmäinen parlamentti oli hyväksynyt kieltolain yksimielisesti jo vuonna 1907, mutta laki saatettiin voimaan vasta 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli lähes täydellinen alkoholikielto ja kokemukset siitä olivat hyviä: alkoholin kulutus ja juopumusrikosten määrä luonnollisesti vähenivät. Niinpä kieltolailla oli suuri kannatus sen lopulta astuessa voimaan.

"Me vaadimme kieltolakia." Suurlakon aikainen mielenosoitus kauppatorilla vuonna 1905. Aatteeseen kuului myös väkijuomien vastustaminen ja yleinen raittiusinto. Kuva: M. Sommers, 1905, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kieltolakia olivat vaatineet erityisesti työväenpuolueet sekä raittiusyhdistykset, jotka molemmat olivat Tampereella hyvin suosittuja. 1880-luvulla perustetut Tampereen Raittiusseura sekä Työväenyhdistys olivat Tampereen vanhimpia yhdistyksiä, joten väkijuomakysymys oli keskeinen kaupungin poliittisessa elämässä. Kieltoa perusteltiin alkoholin ja rikollisuuden yhteydellä. Raittiusliikkeen mukaan suomalaiset joivat, silloin harvoin kuin alkoholia käsiinsä saivat, todella runsaasti ja viina herkisti miehemme käyttämään puukkoaan.

Kaupunginvaltuustolla oli oikeus asettaa raittiuslautakunta, jonka tehtävä oli edistää raittiutta sekä etenkin valvoa alkoholilain noudattamista. Tampereelle valittiin viisijäseninen raittiuslautakunta. Lautakunnan jäsenten tuli olla tunnettuja raittiudenharrastajia. Kaupunginvaltuusto palkkasi kaksi raittiudenvalvojaa avustamaan raittiuslautakuntaa ja poliisiviranomaisia valvomaan kieltolain noudattamista kaupungissa. Samana vuonna Tampere liittyi kieltolakiliittoon, joka oli kieltolain kannattajien perustama valtakunnallinen, raittiuslautakuntia tukeva yhdistys.

"Siinä kaupungin vähäiset varustukset suuren yrityksen toteuttamiseksi." Näin kuvaili kansanedustaja ja raittiusmies Väinö Voionmaa näitä toimia kirjassaan Tampereen historiasta. Raittiuden edistämiseksi raittiuslautakunta järjesti mm. juhlia ja raittiusviikkoja, joissa Voionmaa oli hyvin ahkera luennoitsija.

Kieltolaki menetti suosionsa 1920-luvun alussa. Yleinen mielipide ei enää tukenut kieltolakia, taistelu salakuljetusta vastaan oli toivotonta ja kieltolakirikollisuus lisääntyi. Lakia rikottiin avoimesti ja paljon katsottiin läpi sormien. Laman myötä valtion talous joutui koetukselle ja lisätuloja olisi tuonut alkoholin verotus.

"Kolme vaihtoehtoa on huomenna ja keskiviikkona toimitettavassa kansanäänestyksessä. Työläiset äänestävät ensimmäisen vaihtoehdon puolesta." Näin kehotettiin työläisiä äänestämään kieltolain jatkumisen puolesta Kansan Lehdessä. Sekä Aamulehti että Kansan Lehti julkaisivat vastapuolen ilmoituksen, jossa väkijuomien sallimista perusteltiin verotuloilla. Kansan Lehti, 28.12.1931.

Tamperelaisen lehdistön suurimmat puheenaiheet marras-joulukuussa 1931 olivat lisääntyvä työttömyys sekä kieltolain kohtalon sinetöivä kansanäänestys. Aamulehti pyrki suhtautumaan asiaan tasapuolisesti, palstatilaa annettiin niin kieltolain vastustajille kuin puolustajillekin. Silti kansanäänestystä edeltävänä päivänä mielipidekirjoituksista neljä kannusti äänestämään lain kumoamisen puolesta, kun taas ainoastaan yksi lain säilyttämistä kannattanut kirjoitus julkaistiin. Aamulehti toivoi äänestäjien kiinnittävän huomiota kansantaloudellisiin seikkoihin sekä kieltolain saavutuksiin raittiuden edistämisessä.

Kansan Lehti oli selkeästi kieltolakia puolustava, olihan sosiaalidemokraattinen puolue ns. kieltolakipuolue. Lehden sivuilla kieltolain vastustajien väitteet tuomittiin yksinkertaisesti valheiksi. 15.12. julkaistussa kirjeessä vedottiin kansalaisia taisteluun kieltolain puolesta. Kirjoituksessa rinnastettiin väkijuomien salliminen orjuuden ja murhan hyväksymiseen sekä torjuttiin mahdollisen väkijuomaverotuksen kansantaloutta parantava vaikutus. "Ei ole sitä ihmettä milloinkaan nähty, että kansa viinaa juomalla voisi hankkia itselleen rikkautta." Kirjeen olivat allekirjoittaneet mm. Kieltolakiliitto sekä Raittiuslautakuntain Keskuslautakunta.