SAATANA-KULTISTA KEKSITÄÄN VALHEITA
© Marko Nenonen
Saatanan palvonta nousi uutiseksi 1990-luvulla. Julkisuudessa kertomukset Saatanan palvojien omakohtaisista tilityksistä on otettu aina todesta. Mutta useat, ehkä useimmat, tarinat ovat mitä luultavammin sepitettyjä. Myyttien tutkija huomaa kertomuksissa kaavamaisuuksia ja muotoja, joiden alkuperä on muualla kuin omakohtaisesti koetussa elämässä. Jos Saatanasta ei vaahdottaisi, näitä kertomuksia ei olisi koskaan syntynyt.
Vuoden 1686 kirkkolaki sääti pappismiehen noudatettavaksi, että synneistä, joita kansa ei tunne, ei tule saarnata. Lakia valmistelleilla oli hyviä kokemuksia juuri edeltäneistä noitavainoista ja noitien metsästäjistä. Ne toimet, joilla noitien hyökkäys piti torjua, osoittautuivat äärimmäisen tuottoisaksi juuri päinvastaisessa.
Paljon tehokkaammaksi osoittautui Bayonnen piispan määräys Ranskassa. Piispa kielsi puhumasta ja kirjoittamasta noidista. Hänen alueellaan noitavainot loppuivat.
Noitien ja Saatanan palvojien metsästyksen vuoksi epäilemme vähäistäkin omaperäistä poikkeusta ja tyyliä. Tämä on tavaton harmi, yksin jo sen luovuudelle tuoman vahingon takia. Liian usein yhdistämme lahjakkuuden ja kiltteyden, kun oikeampaa olisi yhdistää lahjakkuus ja omaperäisyys. Mystiikan tutkiminen ei ole vaarallista. Päinvastoin, se voi jopa auttaa kriittisen ajattelun kehittämisessä.
On vahingollista, jos eri tyylit tai oudoksi koettu älyllinen pohdinta yhdistetään sumeilematta Saatanan palvontaan. Älyn ja tyylin rajoja ei pidä niin suuresti varoa. Tottahan on, että aikuisten maailman harmaus kummastuttaa useita aikuisiakin! Sallittakoon nuorille musta-valkoisuus. Voimme toki heille todistella, että se harmaa sävykin on olemassa.
Ilkivallalle ja väkivallalle voidaan antaa perusteeksi mikä tahansa oppi. Historiassa väkivaltaa on perusteltu tavallisesti Jumalan nimissä. Vanhempien ja opettajien pitäisi olla erityisen kriittisiä ennen kuin selitykset satanismista otetaan todesta. Sen sijaan ilkivaltaan ja julmuuksiin pitää puuttua heti ja tiukasti, esitettiinpä pahanteon perusteeksi mitä tahansa.
Nykyisellä Saatanan palvonnalla ei ole vanhan pakanauskon kanssa mitään tekemistä. Totta on, että Suomeen ja Norjaan on syntynyt omaperäinen satanistinen liike. Amerikkalaisesta alkuperästään huolimatta se on saanut joitakin vaikutteita kulttuurimme arkaaisista ja pakanallisista piirteistä.
Saatanan palvojien tekemät rituaalimurhat ovat olleet äärimmäisen harvinaisia. Murhia tai tappoja on kuitenkin tapahtunut muista syistä, esimerkiksi kultistien riidellessä huumekaupan rahoista.
Tavallista sen sijaan on, että satanistit ratsastavat kuoleman teemalla. Nuorille kuolema on luonnollinen pohdinnan aihe ja tärkeä henkisen kasvun teema. Tästä johtuu myös leikittely kuoleman symboliikalla.
Nuorten pohdintaa kuolemasta ei voi yhdistää satanismiin silloinkaan, kun asiaa puidaan seurakuntakerhojen ulkopuolella. Kuoleman teeman kanssa on opittava elämään ja nuorten kysymyksiin on vastattava. Mutta vaikeille asioille tuhahdetaan ja ne sivuutetaan. Jos emme kykene keskustelemaan, ketä nuoret seuraisivat ja keneltä he etsisivät ajatuksia?
Hyvät lasten elokuvat ja kirjat voivat auttaa puheen alkuun. Esimerkiksi Herkules-elokuvassa (Walt Disney Pictures) kuoleman, samoin kuin hyvän ja pahan teemaa, on käsitelty ansiokkaasti mytologian monisävyisten virikkeiden avulla. Näin on tehty siitä huolimatta, että tarina ei seuraa tunnettua historiallista myyttiä ja että sankarin nimen pitäisi olla Herakles.
Saatanan vastainen ryhtiliike ei ole tarpeen. Lukuisat aikaisemmat historian ryhtiliikkeet Saatanan karkottamiseksi eivät koituneet ihmisten onneksi. Sen sijaan on ryhdistäydyttävä ja taattava, että meillä on aikaa lapsille ja nuorille. Opettamisen voi unohtaa. Ensin pitää kuunnella ja ymmärtää kysymykset, ennen kuin tyrkytämme vastauksia.
Varmasti kuullaan vielä monta kauheaa ”tosikertomusta” Saatanan palvonnasta. Kummalliset noitasyytteet juonsivat juurensa munkkien sepittämistä synnillisen elämän kauhukuvista. Eivät ne olleet todella tapahtunutta. Yhtä lailla monet kuvaukset Saatanan palvonnasta ovat valhetta – myös siinä aineistossa, jota jaetaan nuorison keskuuteen Saatanan karkottamiseksi.
Ne, jotka tekeytyvät ”paholaisen liittolaisiksi”, tietävät ärsyttävänsä monia ja kasvattavansa mainettaan liioittelemalla menojaan. Vaikeampi on selittää, miksi ne valehtelevat, jotka sanovat käyvänsä Saatanan palvontaa vastaan.
Kirjoitus on tiedotusvälineiden käytettävissä erikseen sovittaessa. Yhteystiedot: Marko Nenonen tai 040-577 9737.
