RITUAALIMURHA SUOMESSA 1998
© Marko Nenonen
Vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen tiedossani ei ollut oikeustapauksia, joissa olisi tuomittu rituaalimurhista länsimaissa. Aivan viime vuosina tällaisia tapauksia on tullut esiin ja nyt tiedetään varmuudella, että joissakin murhissa Saatanan palvonnan kaltaisilla menoilla on ollut ratkaiseva vaikutus.
Yksi ensimmäisistä tapauksista näyttää olleen Suomessa. Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi elokuussa 1999 kolme suomalaista nuorta raa’asta ja julmasta murhasta. Oikeuden päätöksessä todetaan, että vaikka etukäteen harkitusta ihmisuhrauksesta ei ollut välttämättä kysymys, murhan vaikuttimena ovat olleet Saatanan palvontaan liittyneet uskomukset ja rituaalit.
Murha tapahtui marraskuussa 1998, samoihin aikoihin kuin artikkeli Saatanan palvonnan historiasta valmistui. Artikkeli julkaistiin Tiede 2000 -lehden vuoden 1999 ensimmäisessä numerossa.
Hyvinkään tapauksen aikoihin tutkijoiden tiedossa ei ollut rituaalimurhia edes Yhdysvalloista. Joissakin tapauksissa murhan motiivi on voinut jäädä tutkinnassa ja oikeudessa selvittämättä, mutta epäilyksetkin rituaalimurhista ovat olleet hyvin harvinaisia länsimaissa.
1990-luvun lopulta alkaen varmat tiedot rituaalimurhista länsimaissa näyttävät lisääntyneen. Saksassa kaksi Saatanan palvojaa sai tuomion tunnustamastaan rituaalimurhasta, joka tapahtui heinäkuussa 2001. Talvella 2001-2002 Lontoossa on tutkinnassa lapsenmurha, jonka tapahtumat viittaavat afrikkalaisiin rituaalikultteihin. Tutkinnassa on mukana poliisin apuna afrikkalaisen noituuden asiantuntija. Muitakin tapauksia on ollut esillä tiedotusvälineissä, mutta en ole vahvistanut niitä poliisilta.
Koska rituaalimurhista ei ollut aikaisemmin tietoa, voisi päätellä, että ne ovat vasta aivan viime vuosina tulleet kulttiryhmien sairaalloisten jäsenten tavaksi. Mahdollisesti osittain syynä on ollut uutisointi, joka pitkään monissa maissa rummutti kaikesta siitä, mitä Saatanan palvojat saattaisivat tehdä. Uutisista on voinut syntyä malli, joka on tehnyt kammottavista mielikuvista lopulta todellisuutta, kun epäsovinnaisuuden nimissä jotkut ovat halunneet tavoitella sitä, mitä sovinnaisessa elämässä pidetään kaikkein kammottavimpana. (Ks. Saatana-kultista keksitään valheita.) Uutisoinnissa viitattiin usein – ja täysin asiantuntemattomasti – vanhan ajan noitiin, joiden väitettiin järjestäneen kannibalistisia aterioita. (Ks. Saatanan palvonta on nuori kultti.) Historioitsijat tietävät nykyään, että rituaalimurhat eivät kuuluneet noitavainojen ajan noitien keinoihin, vaikka heitä niistä joskus syytettiin.
Toinen mahdollinen syy siihen, että rituaalimurhat näyttävät yleistyneen, on se, että ennen 1990-luvun loppua poliisitutkinnassa ja oikeudessa rituaalimurhiin viittaavat seikat jätettiin huomiotta ja siten tapaukset jäivät tutkijoiden tilastoista. Eritoten Yhdysvaltain osalta tämä olettamus tuntuu kuitenkin epäuskottavalta.
Sinänsä pääkallojen ja muiden ruumiinosien liittäminen noituuteen ja taikuuteen ei ole uutta. Suomessa noitavainojen jälkeen ensimmäiset epäilyt ruumiiden tai ruumiinosien käytöstä rituaaleissa syntyivät 1930. Tuolloin Tattarisuolta silloisesta Helsingin maalaiskunnasta löydettiin silvottuja ruumiita. Ruumiit olivat peräisin Malmin hautausmaalta. Sittemmin selvisi, että neljä ihmistä – mukaan lukien muuan mies, jota kutsuttiin noidaksi – olivat silponeet ruumiit ja käyttäneet ruumiinosia noituuteen ja taikuuteen. He tappoivat myös kyyhkysiä salatieteen tarpeisiin. (Reijo Ahtokari, Salat ja valat. SKS: Helsinki 2000.)
Eläinuhrit ovat kuuluneet useiden uskontojen ja maagisten suuntausten rituaaleihin ilmeisesti kautta vuosituhansien, mutta ne ovat olleet länsimaissa harvinaisia jo vuosisatojen ajan. Tavallisesti eläin teurastettiin uhriateriaksi. Yhdysvaltain poliisin tietojen mukaan eläinten ritualisoitu tappaminen yleistyi nuorison keskuudessa Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla. (The Police Chief, Volume LVI, NO. 10, 1989.) Tähän ilmiöön, johon usein liittyi myös syvästi vastenmielinen viattomien luontokappaleiden kiusaaminen ja kiduttaminen – jolle ei ole mitään historiallista esikuvaa – on törmätty ajoittain viime vuosina myös Suomessa.
