Kirsi Nurmio
1940 - ASEVELJIEN VUOSI?
[POMMITUKSIA PAKKASYÖSSÄ] [ELÄMÄNMENOA KUIVASSA KAUPUNGISSA] [ASEVELIHENKI HERÄÄ]
Uusia ylioppilaita Kalevankankaan hautausmaalla 31.5.1940. Kuten asuista näkyy monet uusista ylioppilaista viettivät viimeistä kouluvuottaan rintamalla. Kuva: Aamulehti 31.5.1940, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Useimmilla yksittäisillä vuosilla ei ole selkeää yhteistä
nimittäjää. On vain sarja erilaisia tapahtumia. Välirauhan
vuoden 1940 kohdalla kuitenkin on toisin. Vuosi 1940 oli
Tampereella yhtä lailla kuin koko Suomessa yksimielisyyden,
yhteen hiileen puhaltamisen ja kättenojennusten vuosi. Vuonna
1940 ei ollut yhtään lakkoa. Vuoden 1918 mieliin juurruttama
katkeruus haihtui molemmin puolin hämmästyttävän lyhyessä
ajassa - talvisodassa. Myytti talvisodan hengestä, joka vallitsi
myös vuoden 1940, tuntuu olevan perusteltu. Iso osa kansasta
halusi haudata sotakirveen ja kääriä hihansa sotainvalidien ja
sodassa kaatuneiden perheiden auttamiseksi.
Vuosi 1940 oli kuitenkin myös säännöstelyn,
talousvaikeuksien ja levottomuuksien vuosi. Kaikki eivät olleet
aseveljien linjoilla. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä
oli erimielisyyksiä; toisilla sosialidemokraateilla tuntui
olevan revanssihenkeä, toisille taas ystävällisten välien
solmiminen Neuvostoliittoon näytti ainoalta vaihtoehdolta.
Kommunistit tukivat Neuvostoliiton politiikkaa,
asevelisosialistit ja aseveliporvarit vannoivat yhteistyön
nimiin. Vaikutelmaa yksimielisyydestä ylläpidettiin joskus
kovillakin keinoilla: Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja
Ystävyyden seura lakkautettiin, oikeusministeri Kekkonen
määräsi epäilyttäviä henkilöitä turvasäilöön ja
sotasensuuri pysyi voimassa koko vuoden 1940.
|