Kirsi Nurmio
Pommituksia pakkasyössä
[POMMITUKSIA PAKKASYÖSSÄ] [ELÄMÄNMENOA KUIVASSA KAUPUNGISSA] [ASEVELIHENKI HERÄÄ]
Tamperetta kohtasi tammikuussa 1940 kolme ilmahyökkäystä.
Tammikuun 13.päivän hyökkäyksessä henkilövahingot olivat
pieniä, koska tamperelaiset olivat edellisvuoden joulun tienoon
pommituksissa oppineet varovaisiksi - ja koska suorilta osumilta
pommisuojiin vältyttiin. Pommituksia seuranneissa tulipaloissa
tuhoutui kuitenkin mm. Kyttälän kaupunginosan eteläpää.
Talvisodan talvi oli niin kylmä, että vesi jäätyi palokunnan
letkuihin. 15.päivän pommituksissa osuttiin paitsi koskeen,
niin myös Finlaysonin ja Frenckellin tehtaan alueille. Myös
valtion sairaalaa pommitettiin, Kansan Lehden mielestä
tahallisesti, koska sairaala oli näkyvästi merkitty punaisella
ristillä. Sairaalan ikkunat menivät rikki, eikä sitä enää
voitu sodan aikana käyttää sairaalana. Tammikuun kolmannessa
hyökkäyksessä (20.1.) osumia saivat mm. Härmälän, Viinikan,
Tammelan ja Kyttälän kaupunginosa. Kyttälän kaupunginosa
tuhoutui talvisodassa niin pahoin, että se jouduttiin sodan
jälkeen rakentamaan liki uudelleen.
Tamperelaisia tehtaita pommitettiin tarmokkaasti - ja
korjattiin takaisin toimintakuntoon tarmokkaasti. Esimerkiksi
tuhoutuneelta vaikuttanut Kumiteollisuus Oy korjattiin kahdessa
viikossa ja se alkoi jälleen valmistaa sotatarvikkeita
armeijalle. Maaliskuun "murhalentäjien" pommituksissa
pahoja vaurioita kärsinyt Verkatehdas saatettiin toimintakuntoon
lähiviikkoina. Tamperelainen ilmapuolustus oli myös tehokasta:
Tammikuun keskimmäisessä hyökkäyksessä pudotettiin alas yksi
viholliskone ja viimeisessä hyökkäyksessä peräti kuusi.
Viimeisen kerran talvisodan aikana Tamperetta pommitettiin
3.3. 1940. Viholliskoneita tuli peräti 11 neljänä
peräkkäisenä aaltona. Verkatehdas, Haarla, Tampereen
pukutehdas ja Sarvis kärsivät suuria vahinkoja. Myös ihmisuhreja
tuli enemmän kuin aikaisemmissa pommituksissa.
Talvisodan aikana 4000 tamperalaista menetti kotinsa.
Absoluuttisissa luvuissa Tampere kärsi talvisodassa Turun ja
Lappeenrannan jälkeen eniten.
Lähde:
Jutikkala Eino, Tampereen historia III. Tampere 1979.
|