Kuivaa ja kylmää

Vuoden 1940 talven lumimäärä oli normaalia suurempi, mutta koko talvena ei ollut ainoatakaan vesisuojapäivää. Niinpä vesivoimalaitokselle tuli ongelmia. Veden käyttö voimalaitoksissa oli supistettava mahdollisimman vähäiseksi myös keväällä laivaliikenteen alkamisen takia. Kesä 1940 oli helteinen ja kuiva. Vesivoimatilanne kävi suorastaan huolestuttavaksi ja helpotti vasta kun marraskuussa alkoi pitkä sadekausi. Siihen asti tullut lumi suli ja Näsijärven pinta nousi.

Väkeä ja siirtoväkeä

Tampereella asui vuoden 1940 lopussa yhteensä 86.135 ihmistä, joista 7.431 oli "Venäjän anastamasta Karjalasta" muuttaneita evakoita. Tamperetta ei ollut määrätty siirtoväen sijoituskunnaksi, mutta siitä huolimatta kaupunkiin tuli erityisesti Viipurista kaupunkityöväkeä ja vanhuksia, joilla oli perhettä Tampereella. Perheet eivät useinkaan pystyneet elättämään tulokkaita ja niinpä vastuu köyhempien ja työkyvyttömien ylläpidosta jäi kaupungin sosiaalilautakunnan harteille.

Kosken länsipuolella asui vuonna 1940 noin 22.000 tamperelaista, kosken itäpuolella taas noin 25.000. Esikaupunkialueilla asui noin 12.000 ihmistä ja läntisillä liitosalueilla (Harju) noin 12.000. Siirtoväki oli sijoittunut varsin tasaisesti kaikille näille alueille. Huomattavinta kasvu oli Härmälän kaupunginosassa.

Syntyväisyys vuonna 1940 oli 16,4 tuhatta asukasta kohti. Syntyväisyys oli Tampereella, kuten koko Suomessa, kasvussa. Yhtä suuri syntyväisyysluku oli viimeksi vuonna 1922. Kuolleista 13 prosenttia kuoli keuhkotautiin, 15 prosenttia verenkiertoelinten tauteihin. Vuoden 1940 kuolleista viidennes kaatui sodassa.

Katto pään päälle

Ei vain siirtoväki, vaan myös 4000 kotinsa pommituksissa menettänyttä tamperelaista tarvitsi katon päänsä päälle. Kaupunki aloittikin kunnallisen asunnonrakennustuotannon sodan aiheuttaman asuntopulan poistamiseksi. Varsinaisiin rakennustoimiin päästiin kuitenkin kovien pakkasten takia vasta huhtikuussa. Vuonna 1940 valmistui kaikkiaan 278 asuinhuoneistoa, mikä vastasi sitä asuntomäärää, mikä talvisodan aikana tuhoutui täysin pommituksissa. Tampereen kaupunki liittyi myös kahteen yleishyödyllistä rakennustoimintaa harjoittavaan yhtiöön, HAKA:an ja TASA:an.

Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 oli Ruotsissa kansalaiskeräyksellä koottu huomattavia varoja hätääkärsivien suomalaisten avustamiseksi. Ruotsissa oli tullut kuitenkin voimaan valuuttojen vientikielto, minkä takia keräysvarat täytyi käyttää sellaisten tavaroiden ostoon, joille voitiin saada vientilupa. Tällöin havaittiin, että maassamme vallitsevaa vaikeaa asuntopulaa voitiin lievittää: Ruotsi lahjoitti 2000 koottavaa puutaloa.

Nekalan lahjataloja syksyllä 1940. Kuva: Aamulehti 16.10.1940, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Näistä 2000 talosta Tampereelle saatiin 51 yhden perheen taloa. Talot päätettiin sijoittaa Nekalaan, koska siellä oli valmiit vesi- ja viemärijohdot. Etuoikeutetuiksi asunnonsaajiksi valtuustossa niemttiin pommituksissa kotinsa menettäneet ja Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta Tampereelle siirtyneet. Lahjatalot eivät kuitenkaan ehtineet asuttavaan kuntoon vielä vuonna 1940.

Säännöstelyä ja työtä

Heti toisen maailmansodan alettua tajuttiin, että sota haittaa myös puolueettomien maiden ulkomaankauppaa ja aloitettiin kansanhuoltotoiminta. Myös Tampereella perustettiin vuonna 1939 kansanhuoltolautakunta. Ensimmäiseksi jaettiin siniset ostokortit sokerin ja siirapin säännöstelemiseksi. Sitten vielä vuoden 1939 aikana meni kortille kahvi, kaura ja ruokaherne, joka tarvittiin puolustuslaitoksen käyttöön. Vuoden 1940 puolella herne vapautui vähäksi aikaa säännöstelystä, mutta ravintorasvat, maito, ulkomaiset hedelmät, kivihiili, saippua, tee ja loppuvuodesta myös liha ja perunatärkkelys lisättiin säännösteltävien tarvikkeiden listaan.

Kansanhuoltolautakunta huolehti myös yhdessä Tampereen suurimpien elintarvikeliikkeiden kanssa varastojen riittävyydestä. Varastot oli pidettävä normaalia suurempina, koska aina oli pelko kulkuyhteyksien katkeamisesta ilmapommitusten seurauksena.

Työmarkkinatilanne muodostui vuonna 1940 paremmaksi kuin mitä vuoden alussa oli ounasteltu. Miestyövoimasta oli jopa puutetta. Työnvälitystoimisto ei pystynyt täyttämään kaikkea miehiä koskevaa kysyntää. Kysyntä oli aikaisempia vuosia suurempi eritoten rakennusalalla, jossa suurimmat rakennuttajat olivat valtio suurilla linnoitus-, maantie-, rautatie ym. töillä, sekä asunto-osakeyhtiöt ja tamperelaiset tehtaat, jotka korjasivat pommituksissa tulleita vauroita.

Naiset kohtasivat kuitenkin vakavaa työttömyyttä. Työvoiman kysyntä naisvaltaisilla kehruu- ja kutomateollisuuden aloilla oli vähentynyt. Varsinkin kesällä naisten työttömyys oli suurta.