Tampereen NMKY

Hjalmar Braxén oli NMKY:n lisäksi mukana etenkin vapaakirkollisessa toiminnassa. Vapriikin kuva-arkisto.

Tampereelle kaivattiin kristillistä nuorisoyhdistystä jo ennen 1800-luvun loppua. Niinpä maisteri Anton Vuorisen ehdotuksesta perustettiin ensimmäisten suomalaisten yhdistysten joukossa Tampereen Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys 5.10.1889. Ensimmäisinä vuosina yhdistyksen johtohahmoiksi nousivat Vuorisen lisäksi muun muassa vapaakirkollinen saarnaaja Hjalmar Braxén, Otto af Forselles ja J.A. Maunu. Kuitenkin vuoteen 1898 asti yhdistyksen toiminta rajoittui lähinnä tiistaisin pidettyihin teeiltoihin, joissa luettiin Raamattua ja keskusteltiin luetusta luvusta. Toiminnan hiljaisuus johtui paljolti siitä, että yhdistyksen saama vapaakirkollinen leima vähensi tuntuvasti kiinnostusta sen toimintaan. Vuonna 1898 yhdistys perustettiin uudestaan ja nyt puheenjohtajaksi tuli pastori J.A. Sandroos.

Uudelleen perustettu yhdistys alkoi nopeasti kasvattaa jäsenmääräänsä ja etenkin vuosina 1904-1905 uusia jäseniä tuli erittäin paljon. Merkittävää oli, että yhdistys kokosi miehiä paremmin kuin mikään muu uskonnollinen liike Tampereella. Jäsenistä suuri osa oli 20-30-vuotiaita ja NMKY olikin siis keskittynyt etenkin nuorukaistoimintaan. Yhdistyksessä kohtasivat monista eri yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset. Siinä oli mukana virkamiehiä ja keskiluokkaa, mutta jäsenkunnan enemmistön muodosti kuitenkin työväestö. Näin on luonnollista, että monia NMKY:n jäseniä siirtyi myöhemmin myös Kristilliseen Työväenyhdistykseen.

1900-luvun alku oli NMKY:n toiminnan kannalta hankalaa toimitilojen puutteen vuoksi. Vuosi 1907 oli kuitenkin merkittävä myös tämän ongelman kannalta, sillä silloin NMKY perusti yhdessä NNKY:n ja Kaupunkilähetyksen kanssa Osakeyhtiö Emmauksen. Tässä rautatieasemaa vastapäätä sijainneessa kiinteistössä toimi paitsi kristillinen matkustajakoti myös kaikkien edellä mainittujen yhdistysten omat huoneistot. NMKY:n suosituimpana toiminta säilyi pitkään jo mainitut tiistain teeillat, joissa keskusteltiin paitsi Raamatusta myös esimerkiksi Kristittyjen suhteesta sotaan, Koraanista, Buddhalaisten pyhistä kirjoista ja Tampereen ympäristön geologiasta. Lisäksi yhdistys järjesti kutsukokouksia puusepille, ajureille, leipureille ja opettajille. Erittäin suosittuja olivat kesäisin järjestetyt laivamatkat Näsijärvelle tai Pyhäjärvelle, jolloin lisäksi yövyttiin jossain lähiseudun maataloista. Tampereen NMKY:n voimisteluseura perustettiin vuonna 1903 ja sillä oli suuri merkitys etenkin toiminnan laajentumisena nuorison pariin. Yhdistyksen järjestämistä juhlista suurimpia olivat jokavuotinen ja kansainvälinen rukousviikko sekä useana vuotena järjestetty herättäjäjuhla. Lisäksi satunnaisesti pidettiin muitakin suuria juhlia, jotka usein vaikuttivat suotuisasti yhdistyksen jäsenmäärään.

Matkustajakoti Emmauksen toiminnasta vastasivat NMKY, NNKY ja Kaupunkilähetys. Kuvaaja E.M.Staf. Vapriikin kuva-arkisto

Vuonna 1910 Tampereen NMKY:n puheenjohtajaksi tuli pastori K.H. Seppälä, joka toimikin virassa vuoteen 1918 asti. Hän toimi myös Tampereen Lähetysyhdistyksen sihteerinä ja Tampereen Luterilaisen Rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtajana. Hänen aikanaan yhdistyksen jäsenistö väheni huomattavasti ja näin ollen toiminnasta karsittiin muun muassa jokakesäiset laivamatkat. Toiminnan laimentumisen syynä oli esimerkiksi työväenopiston tarjoamat uudet harrastusmahdollisuudet. Kuitenkin poikaosaston toiminta vilkastui ja monipuolistui. Vuonna 1916 poikaosastolle hankittiin lisätiloja ja sille palkattiin oma vetäjänsä opettaja Otto Sillantie. Tämä poikatyö oli 1920-luvulla alkaneen vilkkaan partiotoiminnan esimuoto.

Vuosi 1918 merkitsi huomattavia muutoksia Tampereen NMKY:n toimintaan, joka tuolloin rajoittuikin pääasiassa virallisten kokousten ja raamattupiirin pitämiseen. Yhdistyksen huoneisto kuten koko matkustajakoti Emmaus oli sotilaiden käytössä. Sodan loputtua yhdistyksen tavoitteena oli korjata kirkon ja työväestön välejä. Sodan jälkeisissä tilaisuuksissa pääpuhujana oli usein pastori Sirenius, joka toi setlementtiliikkeen Englannista Suomeen. Setlementtien tarkoituksena oli saada ihmiset kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiaan. Loppuvuodesta 1918 yhdistyksen laulukuoro ja poikaosasto jatkoivat jälleen toimintaansa.