Säännöstelyn purku

Maito oli vapautui säännöstelystä vuonna 1949. Kuvaaja: Jukka Raunio. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Talouskasvun jatkuttua suotuisana alettiin säännöstelyä purkaa vähitellen 1940- luvun lopulta alkaen. Tekstiiliteollisuuden koneille ja langoille sota-aikana asetettuja tuontirajoituksia helpotettiin ja tuotteiden hintasäännöstely purettiin. Näin ollen 1950-luvun lopulla pystyttiin vihdoin uusimaan konekantaa ulkomailta hankittavilla nykyaikaisemmilla koneilla. Myös hintasäännöstelyä löystettiin. Joissakin tuotteissa hintasäännöstely jatkui pitkään, esimerkiksi villan hintasäännöstely päättyi vasta 1954. Samalla luovuttiin joidenkin tuotteiden säännöstelystä, esimerkiksi vaatetuskorteista luovuttiin kesällä 1949.

Valtiovalta kuitenkin säännösteli edelleen palkkatasoa samoin kuin tuotteiden hintoja. Inflaation vuoksi palkkamenoja jouduttiin nostamaan vuosittain suuresti, esimerkiksi Verkatehtaalla oli jopa 46 prosentin palkankorotuksia vuonna 1947. Samaan aikaan hinnat saattoivat olla parikin vuotta jäädytettynä samalle tasolle kustannusten noususta huolimatta. Valtiovalta koetti hillitä inflaatiokehitystä ns. indeksipisteiden ostolla, kompensoimalla hintojen korotuksia tukipalkkioilla ja muilla keinoilla. Pistejärjestelmä oli säännöstelyjärjestelmä, jossa vaatteille ja jalkineille oli määrätty kulutuspisteet. Kullakin kuluttajalla oli rajoitetusti pisteitä käytettävänään. Korottamalla tai laskemalla tavaroiden pistemääriä valtiovalta saattoi ohjata kulutusta haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi vielä vuonna 1947 myyntitarkkailu oli voimassa samanlaajuisena kuin sodan aikana.

Tekstiiliteollisuuden tuotannon laajenemista esti sekä raaka-ainepula että työvoimapula. Raaka-aineongelma johtui valuuttapulasta. Raaka-aineiden puute helpottui vasta sitä mukaan kun ulkomaankaupan epäsuhde tasaantui. Tekstiiliteollisuus oli vielä 1940- ja 50-luvulla hyvin kotimarkkinariippuvaista. Vaikka raaka-aineita hankittiinkin maailmalta, tuotteiden myynti rajoittui pääsääntöisesti kotimaahan.

Vuodesta 1950 alkaen valtiovalta pyrki tietoisesti toimenpiteillään elvyttämään eri teollisuudenaloja. Estääkseen tekstiilituotteiden hintojen nousun valtiovalta antoi muun muassa syksyllä 1951 tuoda maahan huomattavan määrän ulkomaisia halpoja kankaita.

Kun valtiovalta aloitti 1950-luvulla merkittävän mittakaavan lanka- ja kangastuonnin ja samanaikaisesti purki tuotantosäännöstelyä, syntyi alalla pahoja ylituotanto-ongelmia. Samaan aikaan tuontisäännöstelyn lakkauttamisen kanssa 1949 devalvoitiin markka, mikä nosti ulkomailta ostettavien koneiden ja raaka-aineiden tuontihintoja ilman, että valmiiden tekstiilien tuonti olisi vähentynyt. Tästä seurasi uusi inflaatioaalto. Tilannetta pahensi raaka-aineiden hinnan jatkuva nousu. Moni yritys ajautuikin konkurssiin tai yhdistyi toiseen yritykseen. Pahalta kriisiltä pelasti tällä kertaa vielä voimassa oleva tuontisäännöstely.

Kansanlehti 12.9.47: Kenkäkaupoissa kuhinaa ja vilskettä eilen
Aamulehti 15.10.1947: Maan kutomateollisuus keskeyttää toimintansa ellei tuotteiden hintoja koroteta

Vuoden 1951 hintapäätökset ja ulkomainen tuonti kiristivät tekstiilialan yritysten välistä kilpailua. Suurimmat yritykset lähtivät hintakilpailuun. Vahvasti kotimarkkinavetoinen teollisuus laittoi yritykset kehittämään itseään ja hakemaan kasvua kansainvälisiltä markkinoilta.