Pula-aika

Armeijan tilausten loputtua pystyttiin tuottamaan tavaraa tavallisille kuluttajille aiempaa enemmän. Tekstiilitehtaiden tuotanto kasvoi sotien jälkeen nopeasti, mutta raaka-ainehintojen nopea kohoaminen vaikeutti toimintaa. Raaka- aineiden hintoja nosti uuden sodan uhka sekä Korean sota. Lisäksi edelleen jatkuva tuotannon säännöstely haittasi esimerkiksi villateollisuuden toimintaa. Lisäksi monien tuotteiden kysyntää rajoitti ostokortein tapahtuva kulutuksen säätely.

Kaiken kaikkiaan voikin sanoa, että taloudellinen epävarmuus ja pula monista raaka-aineista ja väreistäkin rajoittivat tamperelaisen tekstiiliteollisuuden toimintaa. Pitkäjänteisiin suunnitelmiin ei voitu lähteä, rahahanat olivat tiukasti suljettuja, kun maa keskittyi sotakorvausten maksuun metalliteollisuuden tuotteina. Sodanjälkeinen tilanne hidastikin tekstiiliteollisuuden teknistä kehittymistä huomattavasti. Kun tekstiiliteollisuuden tuotteet menivät hyvin kaupaksi, ei pakollisia kehittämistarpeita tullut ennen ankaraa ulkomaista kilpailua ja uusia kilpailevia materiaaleja nylonia, viskoosikuitu raionia sekä polyesteri- ja polyakryylilaatuja.

Raaka-ainelaatikoita. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Työntekijämäärät kasvoivat sotien jälkeen aina vuoden 1956 yleislakkoon asti. Tämän jälkeen teollisuuden koneistuminen alkoi jo näkyä ja tekstiiliteollisuuden kuten monen muunkin teollisuuden työntekijämäärät lähtivät laskuun.