Teksti Maria Silander
Omistajat
[Sota]
[Pula-aika]
[Säännöstely]
[Omistajat]
Aaltosen kenkätehtaan perustaja Emil Aaltonen oli Tampereen suurimpia tehdaspatruunoita. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Toisen maailmansodan päättyessä Tampereen teollisuuden omistusjärjestelmä oli
vielä verraten selkeä. Poikkeuksena oli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus
Oy eli Tampella, joka oli ollut osakeyhtiö 1860-luvulta alkaen. Muiden
yhtiöiden fuusioituessa siihen omistussuhteet olivat hajaantuneet hyvinkin
laajalle. Muissa tamperelaisissa teollisuusyrityksissä osakkeet olivat
perustajan tai muutoin suppean piirin hallussa. Omistajapiiri laajeni
kuitenkin vähitellen muutamaa H. Liljeroosin kaltaista poikkeusta lukuun
ottamatta. Esimerkiksi Emil Aaltonen jätti kuollessaan 1949 jälkeläisilleen
osan osakkeista, osa oli jo tuolloin siirtynyt hänen nimeään kantavan
kulttuurisäätiön omistukseen.
Pankkien ja vakuutuslaitosten osuus tamperelaisissa teollisuusyrityksissä
kasvoi kaiken aikaa. Esimerkiksi Yhtyneet Pukutehtaat siirtyivät pääomistaja
Heikkilän kuoltua Kansallis-Osake Pankille, joka myi ne 1941 Suomen
Osuuskauppojen Keskuskunnalle SOK:lle.
Kaikenkaikkiaan omistussuhteista ei ole tarkkaa tietoa, sillä omistajat eivät
kylällä kuuluttaneet omistussuhteiden muutoksista. Omistussuhteista teki
monimutkaisia muun muassa ristiinomistus eli se, että yritykset voivat omistaa
toisten osakkeita vastavuoroisesti. Tampereen historiikin laatineen Rasilan
mukaan onkin mahdoton saada täsmällistä kuvaa omistussuhteiden kehityksestä
1940-60-luvulla.
|