Vosikan valta-aikaa

Tampereella pika-ajurit tunnettiin vosikoina tai isvossikoina. Nykyään tutumpi nimitys vossikka mainitaan savolaisena sanana, eikä sitä käytetty Tampereella. Vosikoiden valta-aikaa olivat Tampereella 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet, sillä tuolloin niiden määrä oli suurimmillaan poliisin virallisen tilaston mukaan. Vuosisadan vaihteessa pika-ajurien lukumäärä oli ylittänyt sadan rajapyykin. Kaupungin yhä kasvaessa ja levittäytyessä laajemmalle pika-ajurien lukumäärä kasvoi vuoteen 1916 asti. Tuolloin määrä oli huipussaan: pika-ajuriksi oli rekisteröitynyt 269 henkilöä hevosineen. Suureen lukumäärään lienevät vaikuttaneen vilkastunut sotatarviketeollisuus ja Tampereella oleskelleiden venäläisten sotilasupseereiden ahkera pika-ajurin kyydillä ajaminen. Seuraavana vuonna pika-ajurien määrä väheni romahdusmaisesti kahdellasadalla, vaikka venäläiset sotilaat myivät lähtiessään ajureille hevosia. Vuonna 1920 pika-ajurien lukumäärä oli 128.

Pika-ajurien lukumäärä Tampereella vuosina 1900 - 1918 poliisin virallisen tilaston mukaan. (Tiedot puuttuvat vuosilta 1901, 1913, 1914 ja 1918.) Lähde: Mantere 1952:4, 116.

Poliisikamari määräsi pika-ajureille tietyt pysäköinti- ja odotuspaikat, pirssit. Suurin pirssi sijaitsi kaupungintalon edessä, jossa saattoi odotella kyytiä jopa 25 hevosta rinnatusten. Tästä joukosta asiakas valitsi mieluisan vosikan. Toinen pirssi sijaitsi poliisiaseman läheisyydessä. Halutessaan kyydin asiakas soitti poliisilaitokselle, jolloin päivystävä poliisi soitti oven päällä riippuvaa vaskikelloa. Ajuri ajoi ovelle ja ajomääräystä vastaan hänen oli maksettava kymmenen pennin puhelinmaksu poliisille. Puhelinmaksun vuoksi tätä pirssiä alettiin kutsua kymmenen pennin kulmaksi. Pirssipaikkoja oli myös Rautatienkadulla ja Keskustorilla (Sandbergin pirssi), ja jälkimmäisessä oli oltava öisin kolme ajuria Kaupunginhotellin asiakkaita varten. Edellisten lisäksi Seurahuoneen pirssissä oli 15 hevosta ja Kauppakadun kahdella pirssipaikalla yhteensä yhdeksän hevosta. Työväentalon kohdalla sijaitsi ajuriasema.

Vosikoiden pitkä rivi kaupungintalon pirssissä 1910-luvulla. Kuva: M. Mäkinen. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tavallisten kyytien lisäksi pika-ajurin tehtäviin kuului palosuojelu. Viikoittain oli ajurien osallistuttava yöpäivystykseen VPK:n kalustohuoneen edessä Hämeenkadulla. Hevoset pelkäsivät erityisesti VPK:n hyöryruiskua, sillä sen kattilaan tehtiin tuli lähdettäessä sammuttamaan paloa. Palon syttyessä ja palohälytyksen soidessa kipinää iskivät hevosten kavioiden ja tulipalon lisäksi kärryillä keikkuva hyöryruiskun kattila. Hevoset juoksivat palopaikalle sananmukaisesti tuli hännän alla. Huomaamme entisajan vosikan työn olleen hyvin vaihtelevaa, eikä siitä liene puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita.