LIIKKUMINEN
1900-18

Keväällä 1907 järjestettiin Tampereen lähikunnissa ja -kaupungeissa ahkerasti hevosten kilpa-ajoja jäällä, jääraveja. Suurin osa niistä oli erilaisten yhdistysten järjestämiä, mutta Tamperetta asukasmäärältään huomattavasti pienempi Hämeenlinna oli saanut jo aiempinakin talvina järjestää viralliset Valtion kilpa-ajot. Tampereella vastaavia ei järjestetty, joten kaupungin hevosmiehet päättivät keväällä 1907 korjata tämän jopa nöyryyttävän tilanteen. Raveja alettiin suunnitella Näsijärven jäälle.

Tampereen ensimmäiset kilpa-ajot järjestettiin Hevosystävien nimissä, ja hankkeen puuhamiehenä oli kuuluisa hevosasiantuntija Iso-Limperi. Kilparataa alettiin valmistella Näsijärvelle Särkänniemen taakse ja kilpailupäivän koittaessa kaikki oli valmista kahvikojua ja palkintotuomareiden lavaa myöten. Kipakassa helmikuun pakkasessa kerääntyivät hevoset tarkastukseen, joka oli kauppias K. Lindbergin pihalla torin kulmassa. Paikalle saapui suuri joukko hevosia isäntineen niin kaupungista kuin maaseudulta. Kilpailuihin oli ilmoittautunut yhteensä kolmattakymmenettä osallistujaa, joista puoletkaan eivät olleet tamperelaisia. Tarkastuksessa määritettiin kilpailuun osallistuvan hevosen ikä, sukupuoli ja säkäkorkeus. Tarkastajat olivat kuuluisia hevostuntemuksestaan. Itse Iso-Limperi arvioi hevosen ikää, eikä hevosenomistajalla ollut arvioon mitään sanomista. Jos Limperi ilmoitti hevosen olevan kahdeksan vuotta, se oli silloin 8-vuotias.

Tarkastusten jälkeen lähdettiin kilpailupaikalle Särkänniemen taakse. Yleisöä ei ollut kovin paljon, sillä kuka nyt arkipäivänä olisi ehtinyt jäälle hevosten juoksua töllistelemään, vaikka kilpailuissa olikin mukana kuuluisa juoksijakuningas Kirppu. Hevosia sai katsella joka tapauksessa päivittäin Tampereen kaduilla. Ainoastaan todelliset hevosmiehet, sekä joutilaat vaivautuivat pakkassäähän yleisöksi. Näsijärven kilpailuissa vanhempien hevosten oli määrä kiertää jäärata kolmesti ja nuorempien kahdesti. Kilpailut alkoivat kellon soidessa.

Kilpa-ajoissa oli omat sääntönsä, joiden rikkojia nuhdeltiin. Ajajan tuli istua kyydissä ryhdikkäästi käsivarret ojennettuina. Hevosta oli kohdeltava hyvin, eikä hevosen lyöminen radalla kuulunut hyvän hevosmiehen tapoihin. Kilpailuissa ei vältytty tältä häpeältä muutamien ohjastajien pettyessä hevosiinsa. Radalta komennettiin ulos ajurin huonon käytöksen lisäksi hevosen rikkoessa ravin laukalle. Joidenkin hevosten kaunista juoksua taas joukolla ihailtiin, mutta kauniin ravin lisäksi vaadittiin myös nopeutta. Wänni-hevosen vauhti ei riittänyt voittoon, vaikka katsojat olivat nähneet Wännin nopeuden Kalevankankaalla. Arveltiin, ettei Wänni jääradan hiljaisuudessa ymmärtänyt olevansa kilpailuissa. Kalevankangas oli sille Näsijärven jäätä tutumpi kilparata. Kilpailujen jo ollessa lopuillaan saapui jäälle eräs isäntä tummahkolla hiirakollaan työreki perässään. Näky sai aikaan naureskelua yleisön keskuudessa, mutta pian ilveilyt vaihtuivat kannustukseksi. Hiirakko oli nopein. Jääravien aikaansaaman yleisen innostuksen vallitessa Hevosystävien toiminnan ura Tampereella oli aukaistu.

Näsijärven jääravit ylittivät uutiskynnyksen Aamulehdessä. Lehden julkaisemaan ravien osallistujaluetteloon oli kuitenkin pujahtanut painovirhe, jonka mukaan erään kauppiaan tamma Fanny osallistui kilpailuun. Todellisuudessa tamman nimi oli Leja, ja Fanny oli kauppiaan tyttärennimi. Painovirhe aiheutti kaupunkilaisissa hilpeyttä, mutta tytär ja kauppias olivat raivoissaan. Kauppias vieraili toimituksessa tyhjentääkseen rumanpuoleisen sanavarastonsa. Ikävä sekaannus luvattiin korjata heti seuraavassa numerossa. Aivan jälkipyykittä ei kilpa-ajoista selvitty, mutta innostus niistä oli suuri. Iso-Limperi kohotti illalla ajojen toimeenpanevan komitean kesken hevosmiesten maljan, ja lausui lupauksen "ensi talvena tavataan". Limperin esitystä siivittivät kolminkertaiset eläköönhuudot.