KULTTUURI
1870-1900

Tampereen musiikkitarjonta oli vielä 1800-luvun alkupuolella varsin suppeata, eikä kaupungin harvalukuisten muusikoiden taloudellinen ja sosiaalinen asemakaan ollut kovin korkea. Vasta musiikkiharrastuksen suosion kasvu 1800-luvun puolivälin jälkeen muutti tilannetta. Tosin kaupungin omaa musiikkitarjontaa lisäsivät useat kotimaiset ja ulkomaiset vierailijat. Monet suomalaisen musiikkielämän kirkkaimmat tähdet nähtiinkin Tampereella, kuten esimerkiksi myöhemmin Pietarin hovioopperaan kiinnitetty Hjalmar Frey.

1800-luvun puolivälin jälkeen Tampereelle syntyivät ensimmäiset ammattimuusikoiden muodostamat orkesterit. Kaupungin ensimmäinen orkesteri perustettiin Kaarle Aukusti Kalevan (Karl August Caléva) johdolla. Vuonna 1854 Tampereelle asettunut Kaleva johti kuuden vuoden ajan soittokuntaa, jota tuettiin yksityisten kaupunkilaisten varoilla. Kalevaa ei kuitenkaan hänen pyynnöistään huolimatta nimitetty ”kaupunginmusikukseksi,” ja hän päätyi lopettamaan aktiivisen musisoinnin vuonna 1860.

1860-1870-luvulla kaupunkilaisten musiikillisista huveista vastasi ”herrain Scharlinien orkesteri,” joka koostui isästä ja pojista. Scharlinit olivat ammattimuusikoita, jotka hallitsivat useita eri instrumentteja. Elantonsa he hankkivat musisoinnin lisäksi musiikkiopetuksesta. Scharlinien orkesterin tilaisuudet olivat suurimmaksi osaksi kaupungin herrasväelle tarkoitettuja. Tämän saattoi havaita jo mainosten kielivalinnoista: musikalisk soirée, musikalisk mark-soirée ja bal. Baleiksi kutsuttiin esimerkiksi Seurahuoneella järjestettyjä herrasväen tanssihuveja. Mark-soiréet olivat saaneet nimensä pääsymaksun mukaan, joka oli markka. Virallista asemaa kaupungin musiikista vastaavana tahona eivät Scharlinitkaan maistraatille tehdystä anomuksesta huolimatta saaneet.

Keskeisin ammattimuusikoiden esittämän musiikin esityspaikka Tampereella oli Seurahuone, jossa oli pitkään myös kaupungin ainoa näyttämörakennelma. Muita musiikin esityspaikkoja olivat muun muassa Schweitzerin kesäravintola ja etenkin kaupungin herrasväen suosiossa ollut Joselinin ravintola. Kansan suosimia paikkoja olivat esimerkiksi ravintola Rosendahl ja hotelli Toivo. Ravintoloissa esitettiin paljon ns. salonkimusiikiksi kutsuttua popularisoitua taidemusiikkia. Myös kansanlauluja esitettiin kansallisromantiikan hengessä taidemusiikin ideaalien mukaisesti sovitettuina. Tanssimusiikissa suosituimpia lajeja olivat valssi ja polkka.

Joselinin ravintola oli kaupungin herrasväen suosiossa. Kuva: 1879, Vapriikin kuva-arkisto.

Vuonna 1877 luotiin pohja pysyvämmälle julkiselle musiikkitoiminnalle. Tuolloin kaupunginvaltuustossa tehtiin päätös kaupungin keräämien anniskeluvoittovarojen myöntämisestä soittokunnan perustamista varten. Tätä varten perustettiin myös Musikaliska Sällskapet i Tammerfors eli Tampereen Soitannollinen Seura. Suomen ensimmäinen Soitannollinen Seura oli perustettu Turkuun jo vuonna 1790. Tampereella hankkeen taustalla oli parempi väki, joka kaipasi kaupunkiin säännöllistä musiikkitoimintaa. Toisaalta soittokunnan perustamisen tärkeyttä perusteltiin myös työväestön oikeudella nauttia ”jaloimmasta soitannosta.”

Soitannollisen Seuran orkesterin ensimmäiseksi kapellimestariksi valittiin vuonna 1878 saksalainen Ernst Schnéevoigt. Schneevoigtin orkesterin kanssa tehtiin vähintään kahden vuoden sopimus 9000 markan vuosipalkalla. Schnéevoigtin orkesteri koostui lähinnä saksalaisista soittajista, ja sen vahvuus vaihteli torviseptetistä 20 soittajaan. Seuran omien tilaisuuksien lisäksi Schnéevoigtin orkesterin piti sopimuksen mukaan soittaa myös VPK:n kesäjuhlilla sekä ”vapaassa luonnossa” 12 kertaa.

Schnéevoigtin orkesterin virallinen esittäytyminen tapahtui syyskuussa vuonna 1878 järjestetyssä tilaisuudessa, joka kantoi nimeä Mark’s Soirée. Muita Soitannollisen Seuran tilaisuuksia olivat esimerkiksi herrasväelle suunnatut consert-musik –tilaisuudet ja ns. kansankonsertit, jotka olivat työväestölle tarkoitettuja tanssitilaisuuksia. Tosin tanssia sisällään pitäviä kansankonsertteja jopa kiellettiin, koska niihin nähtiin sisältyvän sopimattomana pidettyä elämänmenoa. Orkesterin tilaisuuksien kohokohtana oli Seurahuoneella järjestetty kaupungin ensimmäinen sinfoniakonsertti. Schnéevoigtin orkesterin toiminta päättyi, kun sen kapellimestari vuonna 1887 muutti pois Tampereelta.

Vuonna 1888 Tampereen kaupunginvaltuusto asetti kunnallisen musiikkikomitean ja jätti säveltaiteen hyväksi annetut varat sen käytettäväksi. Komitea perusti Tampereelle musiikinjohtajan toimen, johon vuonna 1890 kiinnitettiin saksalaissyntyinen Paul Stahl. Kaupungin musiikinjohtajan tehtävänä oli antaa musiikkiopetusta, nuotittaa ja sovittaa musiikkia sekä ohjata kaupungissa toimivia orkestereita ja kuoroja. Vuonna 1895 kaupungin musiikinjohtajan toimeen astui kapellimestari Axel Liljeström. 1890-luvulla kaupunkiin perustettiin myös orkesteriyhdistys, joka anniskeluvoittovarojen turvin alkoi ylläpitää kaupungin ensimmäistä suurta orkesteria. Orkesterin runkona oli kaupungissa jo aiemmin toiminut, amatööriorkesterin nimeä käyttänyt jousikvartetti, jota täydennettiin saksalaisilla ammattisoittajilla. Tosin orkesteri esiintyi myöhemmin suurimmaksi osaksi ammattimuusikoiden voimin. Varsinaista Tampereen kaupunginorkesteria saatiin odottaa vielä pitkään.

Tampereen amatööriorkesteri vuonna 1893. Amatööriorkesteria johti Suomen Pankin käsööri Bertil Sundgren. Kuva: Gustin Lojander, Vapriikin kuva-arkisto.

Joselin isännöi ravintolaa Pyynikillä. Tampereen Sanomat 19.5.1874, no 20.

Schnéevoigtin orkesterin ilmoitus ns. markansoittajaisista. Tampereen Sanomat 3.9.1878, no 35.