LAUKONTORIN RAKENNUSKANNAN MUUTOKSET

Laukontori. Taustalla näkyvät Takon ja Liljeroosin tehtaat. Lähde: Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Vuoteen 1918 mennessä Laukontori oli jo pitkälle rakennettu. Nykyisistä rakennuksista pystyssä olivat asuinrakennuksista jo Laukonkulma ja Laukonlinna. Myös tehtaat olivat jo tuolloin olennainen osa Laukontoria. Takon, Liljeroosin (H. Liljeroos Oy) ja Tampereen Verkatehdas Oy:n tehtaat oli rakennettu vuoteen 1918 mennessä. Tampereen keskustan katukuvaan perinteisesti kuuluvat punatiiliset tehtaat ovat osaltaan muokanneet Laukontorin arkkitehtonista ilmettä.

Näkymät toisella puolen Ratinan suvantoa, vastapäätä Laukontoria sijaitsevaan Ratinaan ovat myös aina olleet olennainen osa Laukontoria. Vuonna 1918 Laukontorille näkyi hiekkakuoppa; Ratinan niemeä oli käytetty hiekanottopaikkana.

Suurimmat vuosien 1918-1940 välisenä aikana tapahtuneet rakennuskannan muutokset Laukontorilla olivat Takon ja Liljeroosin eli Kehräsaaren tehtaiden korjaukset ja uudisrakennukset.

Laukonhovi on Veikko Kallion suunnittelema asuinrakennus Laukontorin pohjoislaidassa. Lähde: Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Laukonhovin rakentaminen

Laukontorin keskeisimmät asuinrakennukset, Laukonkulma ja Laukonlinna, oli jo vuoteen 1918 mennessä rakennettu. Talot rakennettiin 1900-luvun alussa, Laukonkulma (Laukontori 10; tontti III-25-23A) vuonna 1901 ja Laukonlinna (Laukontori 6a; tontti III-24-20A) vuonna 1907. Laukonhovi sen sijaan rakennettiin Laukontorille vasta vuonna 1926.

Veikko Kallio suunnitteli vuonna 1926 Laukontorille asuinrakennuksen nimeltä Laukonhovi (Laukontori 6b; tontti III-24-10) jo aiemmin valmistuneiden Laukonkulman ja Laukonlinnan jatkoksi. Laukonlinnan arkkitehtuuri on varmasti vaikuttanut Laukonhovin arkkitehtoniseen ilmeeseen, koska talot liittyvät kiinteästi toisiinsa ja muodostavat näin suhteellisen yhtenäisen pohjoisreunan Laukonhoville. Arkkitehtuuriltaan Laukonhovi on lähinnä klassistinen.

Takon tehdasalue

Fredrik Idestamin voidaan sanoa perustaneen Takon tehdasalueen (Kirkkokatu 7; tontti III-20-10) vuonna 1865, jolloin hän perusti Suomen historian toisen puuhiomon Tampereelle. Idestam sai ostaa tehtaalleen alaputouksen varrelta tarkoitukseen hyvin sopivan ja käyttämättömänä olleen tontin.

Insinööri Otto Brander osti vuonna 1877 puuhiomon ja perusti uuden yhtiön, jonka nimeksi tuli Tammerfors Takfiltfabrik Oy. Vuonna 1903 tehtaan nimi vaihtui Takfilt- och Pappersbruk Ab i Tammerforsiksi. Yhtymä vaihtoi omistajaa usein ja sen toimintaa järjesteltiin uudelleen vuoteen 1917 asti, jolloin tehtaan osake-enemmistön sai käsiinsä G. A. Serlachius Oy.

Vuonna 1923 tehtaalla oli tulipalo, jossa suuri osa rakennuksista tuhoutui. Jälleenrakentamista häiritsi kuitenkin varojen niukkuus. Uudisrakennukset suunnitteli kaupunginarkkitehti Birger Federley, joka suunnitteli myös Laukontorilla sijaitsevan asuin- ja liikerakennus Laukonlinnan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua tulipalosta, vuonna 1931, yhtiön johto päätti uudistaa Tampereen tehtaansa perusteellisesti: tehtaalle rakennettiin uudet tilat ja hankittiin ajanmukaiset koneet. Uudistusten valmistuessa 1934, tehdas oli Tampereen moderneimpia. 1930-luvun uudisrakennukset suunnitteli W. G. Palmqvist. Myös tehtaan nimi vaihdettiin helpommin lausuttavaksi Takoksi, koska se ei enää tuottanut pelkkää kattohuopaa.

Jo 1930-luvun lopulla Takoa laajennettiin. Samaan aikaan siirryttiin myös suoran vesivoiman käytöstä sähköön. Tako, H. Liljeroos Oy ja Tampereen Verkatehdas Oy perustivat vuonna 1936 Alakoski Oy:n, joka rakensi alaputouksen voimalaitoksen. Laajennuksiin tarvittavaa lisämaata saatiin ostamalla vanhan alueen vierestä Värjärinkujan ja Hallituskadun välinen tontti ja täyttämällä kosken suvantoa höyryvoima-asemaa varten.

Uudet rakennukset muuttivat Takon tehdasalueen ja samalla osan Laukontorin ilmeestä kokonaan. Myös tehtaan mittasuhteet muuttuivat, koska tehtaasta tuli 151 metriä pitkä ja höyryvoimalan piipusta peräti 92 metriä korkea. Rakennukset suunnitteli jälleen W. G. Palmqvist. Punatiiliset tehdasrakennukset myötäilevät 1920-luvun klassisismia. Takon savupiipusta tuli sittemmin yksi Tampereen kansallismaiseman symboleista.

Liljeroosin tehdasalue

Liljeroosin tehtaan (Laukontori 7 ja 9; tontit III-20-12 ja 14) perusti värjäri Henrik Liljeroos vuonna 1851. Se oli aluksi pelkkä vuokratiloissa toiminut värjäämö. Vuoteen 1918 mennessä Liljeroos oli kuitenkin ostanut tehtaaseensa useita rakennuksia ja rakentanut uusia. Vanhoja rakennuksia myös purettiin uusien alta. Vuonna 1914 yrityksestä muodostettiin perheosakeyhtiö H. Liljeroosin Villakehruu- ja värjäystehdas Osakeyhtiö.

Auttila & Noppa rakennustoimiston suunnittelemat korjaukset ja uudistukset vuosina 1937, 1939 ja 1940 olivat ensimmäiset Liljeroosin tehtaille tehdyt muutokset vuoden 1896 (Lambert Pettersonin suunnittelema uudisrakennus) jälkeen. Vuonna 1937 kaksikerroksisen rakennusmassan kulmaosaa korotettiin. Samana vuonna Kehräsaaren - vuonna 1891 perustetun villakehruutehtaan villakehräämöjen takia saarta oli alettu kutsua Kehräsaareksi - ja mantereen välinen vesialue täytettiin siten, että tontti sai muodon, joka sillä on nykyään.

Vuonna 1939 Auttila & Noppa rakennustoimisto suunnitteli tontin eteläosaan kaksikerroksisen uudisrakennuksen, joka rakennettiin kiinni vanhaan tehtaaseen. Seuraavana vuonna korotettiin rakennustoimiston suunnitelmien mukaisesti vuonna 1896 rakennettua kehruusiipeä kerroksella.

Näkymä Ratinaan muuttuu

Vuonna 1918 Laukontorille ei suinkaan näkynyt Ratinan stadion. Silloin Ratina oli vielä hiekanottopaikkana, sillä Ratinan niemi oli alkujaan korkea hiekkaharju. Hiekkaa otettaessa se madaltui vähitellen lähes Pyhäjärven vedenpinnan tasolle.Näkymä säilyi sellaisena aina 1930-luvun alkuun saakka eli siihen asti, kun Ratinaan rakennettiin Tampereen Stadion, puhekielessä tutummin Ratinan Stadion.

Vuonna 1932 Tampereen kaupungin asemakaava-arkkitehti Eelis Kaalamo ehdotti, että Ratinaan syntynyt suuri hiekkakuoppa rinteineen käytettäisiin urheilustadionin rakentamiseen. Urheilustadion Ratinaan todellakin rakennettiin, mutta sen valmistuminen vei idean synnystä yli 30 vuotta: stadion rakennettiin vuosina 1963-1966. Tampereen stadion, puhekielessä tutummin Ratinan stadion toteutettiin vasta neljänsien suunnitelmien mukaan.

Ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat kuitenkin vasta vuonna 1950, ja sitä ennen Ratina toimi luistelukenttänä. Ratinan niemen kenttäalue tasoitettiin vuonna 1936 kunnallista luistinrataa varten.