Teksti: Tanja Vahtikari
Laukontori kauppatorina
Laukontori 1918-40 | Kauppatorina | Satamana | Rakennuskannan muutokset |
Mitäs sitä kädet ristissä istuskeleman, ei sitä leipää kotiin tuoda. Sanassakin sanotaan, että kun se on parasta ollut, on se työtä ja vaivaa ollut.
Näin kuvaili 77-vuotias Laukontorin "torikauppiasveteraani" rouva Emma Siren pitkän 40-vuotisen uransa vaikuttimia Tammerkoski-lehden toimittajalle vuonna 1960. Kun rouva Siren aloitteli uraansa 1920-luvulla, oli Laukontori kauppatorina vielä nuori. Laukontorin rooli tässä merkityksessä alkoi kasvaa vuosisadan alussa. Silloin alkoi torikaupan vähittäinen siirtyminen pois Kauppatorilta (nykyinen Keskustori) ja muiden Tampereen torien myynti vilkastui. Laukontorin torielämää ja torikauppiaiden siirtymistä Alarantaan vilkastutti myös samoihin aikoihin tapahtunut laivaliikenteen kasvu tässä Pyhäjärven satamassa.
Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman elintarvikepulan johdosta torikauppa Tampereella lakkasi melkein kokonaan. Laukontorillakin kauppa hiljeni, mutta myynnin romahdus ei ollut niin jyrkkä kuin monilla muilla Tampereen toreilla. Tähän oli syynä erityisesti se, että tori oli vanhastaan erikoistunut enemmän kuin muut Tampereen torit käsitöiden kauppaan. Vihjeitä torikaupan varovaisesta elpymisestä jälleen vuoden 1918 talvella antavat luvut torilta vuokrattujen myyntipaikkojen määrästä. Kun paikkoja oli kesällä 1918 vuokrattu 36, vuokrattiin niitä saman vuoden talvella 12 enemmän eli 48. Kauppiaiden määrä oli kuitenkin alhainen verrattuna vuoden 1914 lukuihin, 103 ja 83. Todellinen vilkastuminen tapahtui Laukontorilla vuoden 1930 jälkeen, kun Keskustorilla (entinen Kauppatori) käyty kauppa lopetettiin kokonaan.
|
Vihannesten torikauppaa Laukontorilla
|
Vaikka Laukontori olikin erikoistunut käsitöiden kauppaan, myytiin siellä kuten muillakin Tampereen toreilla monenmoista tavaraa. Vuoden 1923 Tampereen kaupungin torijärjestyksessä sallittiin Laukontorilla myytävän: ruokatavaroita, tehdastavaraa, rihkamaa ja valmiita vaatteita, käsityöliikkeen ja kotiteollisuuden tuotteita, kahvia, virvoitusjuomia sekä ruokaa. Vuoden 1930 torijärjestyksessä annettiin lisäksi kauppapuutarhureille ja muille puutarhatuotteiden myyjille lupa kaupata tuotteitaan Laukontorilla. Samassa yhteydessä Kaupunginvaltuusto toivoi lihan myynnin lakkaavan kokonaan Laukontorilla. Toivomustaan valtuusto perusteli erityisesti Kauppahallin läheisyydellä. Maalaiset saivat edelleen pitää kaupan kaikkea, mitä heidän omilla tiloillaan tuotettiin tai niillä kotikutoisena valmistettiin. Vuonna 1933 kaupunginvaltuusto osoitti maatilan haltijoille lisäksi ilmaisen myyntipaikan Laukontorilta Kirkkokadun itäpuolelta.
Laukontorin satamaan saapui monenlaista tavaraa, joista osan voidaan olettaa jääneen myyntiin 'omalle torille'. Vuonna 1929 alasatamaan tuotiin mm. seuraavia torikaupan kannalta tyypillisiä myyntiartikkeleita: lihaa 16 000 kg, marjoja 5 900 kg ja perunoita 1 303 kg. Sataman merkitys kaupalle näkyi muissakin asioissa. Vuonna 1931 torijärjestykseen tehdyn muutoksen mukaan sai kauppaa harjoittaa kaikkina arkipäivinä kello 15 asti eli siihen saakka, kun laivaliikenne oli käynnissä.
Lähteet:
Jutikkala, Eino, Tampereen historia III. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampere 1979.
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1929. Tampere 1931.
Tammerkoski 1960.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi, kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98.
Tampereen kaupungin torijärjestys 1923 (Tampereen kaupungin kunnallinen asetuskokoelma
1923-24, s.158-160.
Tampereen kaupungin torijärjestys 1930 (Tampereen kaupungin kunnallinen asetuskokoelma
1930-31, s.294-296.
|