LAUKONTORI SATAMANA

Kaupankäynti Laukontorilla oli vuosisadan alussa hyvin pienimuotoista. Kauppatorin keskeinen asema ja kauppahallin valmistuminen johtivat Laukontorin "perifeerisen" aseman syntymiseen. Ensimmäisen maailmansota aiheutti syvän laman torikauppaan: kesällä 1918 oli toripaikkojen määrä alhaisin koskaan, vain 36 kpl. Toisaalta torilla jatkui käsityökauppa voimakkaana aina 1930-luvulle saakka jolloin torikauppa kaikinpuolin vilkastui, erityisesti Kauppatorin roolinmuutoksen vuoksi. Tästä lähtien Laukontori oli, Tammelantorin ohella, tärkeä keskuspaikka Tampereella.

Satamana Laukontorilla sen sijaan oli keskeinen asema Pyhäjärven laivaliikenteessä jo ennen vuotta 1918. Vesiliikenne piti eloa yllä torin seuduilla. Pyhäjärven kautta liikkuneet tavaramäärät Tampereelta/Tampereelle eivät tänä ajanjaksona vetäneet vertoja Näsijärven kautta liikkuneelle tavaramäärälle. Tämä ei silti vähennä Laukontorin arvoa eräänä kaupungin tärkeimmistä solmukohdista. Laukontorin sataman eli Alarannan kautta kulki metsä- ja paperiteollisuuden tuotteita, raakapuuta, maataloustuotteita, elintarvikkeita ja muita teollisuustuotteita. Tavaraliikenteessä keskeisenä tekijänä oli TAKO Oy:n tehdas aivan Laukontorin kupeessa.

Laukontorin sataman liikennettä 1927. Kuva: S. Kallio. Tampere Seura.

Alarannan rahti- ja matkustajaliikenne oli huipussaan 20-luvulla. Satamakonttori raportoi usein hyvin vilkkaasta matkustajaliikenteestä ja Pyhäjärvellä oli esimerkiksi vuonna 1923 matkustaja-aluksia 7, hinaajia 11 ja proomuja 48 kpl. Suunta oli kuitenkin laskeva: vuonna 1930 oli matkustaja-aluksia 4, hinaajia 6 ja proomuja 29 kpl. Vuonna 1937 määrä oli laskenut entisestään: matkustaja-aluksia enää 3, hinaajia 3 ja proomuja 8 kappaletta. 1930-luvulla valiteltiin myös matkustajaliikenteen pienenevän vaikka säät kesäisille risteilyille olisivat olleet mitä parhaimmat. Muutokseen vaikuttivat tavarakuljetusten kohdalla siirtyminen rautatie- ja autokuljetuksiin ja matkustajaliikenteen kohdalla joukkoliikenteen ja yksityisautoilun kasvu. Tilanne torikaupan ja satamatoiminnan kesken siis oli päinvastainen: kun torikaupan suunta ajanjaksolla oli nouseva oli satamatoiminnan suunta laskeva.

Suunta oli sama kaikkialla ja suhteellisesti Laukontori säilyi merkittävänä vesiliikenteen keskuksena. Huviristeilyt Tampereen omistukseen 20-luvulla siirtyneeseen Viikinsaareen olivat suosittuja. Tunnetuin juhlijoiden kyyditsijä lienee ollut Viikinsaari-niminen moottorivene. Tampereen kaupunkikin oli ymmärtänyt Viikinsaaren virkistyskäyttömahdollisuudet: saaren virkistyspaikkoja raivattiin 1930-luvun laman aikana työttömyystöinä ja ruoka-avun vastiketöinä.