Teksti Tanja Vahtikari
Esikaupunkiyhteisön perusta - kansakoulu ja seurakunta
[KAKSI UUTTA KAUPUNGINOSAA] [ARKKITEHTONISTA HARMONIAA JA KAALINPÄITÄ] [ESIKAUPUNKIYHTEISÖN PERUSTA]
Nuoriin esikaupunkeihin perustetaan yleensä ainakin kaksi julkista instituutiota, kirkko ja koulu. Koulu tuli Härmälä-Rantaperkiöön ensin, mutta kirkko seurasi pian perässä. Kansakoulu rakennettiin Rantaperkiön puolelle vuonna 1925. Koulun myötä alue sai "modernin" ilmeen: Bertel Strömmerin piirtämä koulurakennus edusti pelkistettyä 1920-luvun klassismia. Koulu jatkoi Hatanpään kansakoulun perillisenä ja oli alueen ainoa kansakoulu aina vuoteen 1952, jolloin perustettiin koulu Härmälään. Paitsi oppimaan, kutsui koulu alueen nuoria myös harrastuksiin. Siellä mm. harjoittelivat Rantaperkiön Iskun urheilijat. Alueen nopeaa kasvua kuvastaa hyvin se, että jo vuonna 1937 piti koulurakennusta laajentaa kahdella lisäkerroksella ja lisäsiivellä.
Kirkollista toimintaa alettiin herätellä uudella alueella kolmekymmenluvun alussa. Seurakuntapiirin kokouksia ja ompeluseuroja varten päätti seurakunta helmikuussa 1933 vuokrata kaupungilta vaatimattoman asunnon Antinkatu kahdessa. Jo joulukuussa Härmälän toimitalossa toimi seurakuntapiirin lisäksi myös tyttö- ja poikakerho sekä pyhäkoulu. Härmälän nuorille tarjottiin uusia harrastusmahdollisuuksia.
Lisää kirkollisia palveluja Härmälään suunniteltiin vuonna 1938, kun kirkkovaltuusto päätti, että alueelle tarvitaan seurakuntatalo ja kirkko. Valtuusto perusteli uusien kirkollisten rakennusten tarvetta alueen kasvulla: "…Asutus [Härmälässä] ja siihen liittyvällä Rantaperkiön alueella on muodostunut varsin huomattavaksi ja on yhä kasvamassa." Kirkko halusi näin taata hyvät mahdollisuudet seurakuntatyölle syrjäisemmilläkin esikaupunkialueilla. Erityisen tärkeänä juuri Härmälän aluetta pidettiin siksi, että se sijaitsi etäällä jo olemassa olevista kirkoista.
Kirkon arkkitehtoniseen ilmeeseen vaikutti mielenkiintoisella tavalla läheinen lentokenttä. Kirkko haluttiin keskeiselle paikalle asuinaluetta, joka kuitenkin oli lähellä lentokenttää. Koneiden nousut ja laskut asettivat rajoituksia kentän lähellä olevien rakennusten korkeudelle. Kirkon lopullisesta korkeudesta jouduttiin kysymään puolustusministeriöltä, joka päätti, että korkeus saisi olla korkeintaan kaksitoista metriä. Korkeita kirkontorneja ei Härmälän kirkolle voitaisi rakentaa, vaan matalat talot saisivat keskelleen matalan kirkon. Näin lentokenttä vaikutti yhteisön keskeisen symbolin, kirkon kautta koko yhteisön tietoisuuteen. Kirkkorakennuksen suunnittelukilpailun voittivat Elma ja Erik Lindroos. Sota esti hankkeen välittömän toteutuksen; seurakuntatalo valmistui vuonna 1948 ja kirkko vasta vuonna 1972.
Härmälän neuvola keväällä 1937. Kuva: Aamulehti 6.4.1937, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Härmälän historiaan liittyy myös Tampereen kaupungin terveydenhuollon kannalta merkittävä hanke. Ensimmäinen kaupungin järjestämä neuvola avasi ovensa 1.2.1934 juuri Härmälässä, vanhassa Boreniuksen huvilassa. Härmälä oli kaupungin kokeilualue, kun punnittiin kunnallisen huoltotyön keskittämistä terveydenhuoltopiirissä vain yhdelle henkilölle. Ennen oli esimerkiksi lastensuojelulla ja terveydenhuollolla ollut molemmilla oma huoltohenkilönsä.
Lähteet:
Alajoki, Jaana, Härmälä-Rantaperkiö: torpista lentokoneisiin. Tampere 1996.
Jutikkala, Eino, Tampereen historia III. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampere 1979.
Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1931-39.
Kirkkovaltuusto pöytäkirjat 1933-1939.
Uusi-Rauva, Sami
Voionmaa, Väinö, Tampereen historia IV. Tampere 1932.
|