Kaksinapainen tehdasyhteisö

Teollisuustoiminta alkoi Epilässä vuonna 1891, jolloin Erland Hilden perusti Tiikonojan varteen nahkurin verstaan. Verstas myytiin vuonna 1911 J. N. Salminen oy:lle, joka jatkoi erilaisten nahkojen valmistamista. J. N. Salmisella oli nahkatehdas myös Tampereella. Erikoistuotteeksi muodostui laadukas pohjanahka. Nahkatehdas Salminen J. N. Oy:n rakennuksia 1930-luvulla. Kuva: Mauno Mannelin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Epilässä tuli kohtaamaan kaksi erilaista väestöryhmää. Tampereen herrasväki rakensi huviloita Epilän harjulle ja Tohlopin järven rannoille. Erityisesti Harjun etelärinne tarjosi suojaisia huvilatontteja. Kuljettaessa Lielahden asemalta kohti Epilää oli alueelle kohonnut huvilaketju, joista ensimmäinen oli ratavartija Ritalan itselleen rakennuttama Rauhanlinna. Se siirtyi maakauppojen seurauksena Sixtus Syrjäselle. Seuraavana huvilajonossa oli Förstenin huvila, pankinjohtaja Enqvistin huvila, Öhmanin, Tinellin, Pakkalan ja Vuojelan huvilat. Lumpputehtailija Peltola rakensi vuonna 1918 huvilan Tohlopin rantaan. Huvila siirtyi kuitenkin Sandbackan perheen omistukseen.

Tehdastyöväestön asumuksia syntyi eri puolelle taajamaa tehtaiden läheisyyteen, kun teollistuminen toden teolla käynnistyi 1910-luvulla. Nahkatehtaan läheisyydessä oli useita nahkatehtaan työväen asuintaloja. 1940-luvun lopulla Epilän Nahkatehtaan omistuksessa oli 32 työntekijöille tarkoitettua asuntoa, joissa oli yhteensä 102 huonetta. Lähes kolmasosa nahkatehtaan työläisistä asui tehtaan huoneissa. Samoin Excelsiorilla ja Sahanterällä oli vuokrataloja työläisille. Työväen asuintalot tunnettiin omilla nimillään. Sahanterän talo oli nimetty Sungreeniksi. Tosin sitä kutsuttiin myös Moskovaksi. Nahkatehtaan taloja olivat Aleksila, Topila, Tiensivu, Linnunlaulu ja Braxin talo.

Epilän Nahkatehtaan työntekijöitä työssään 1930-luvulla. Kuva: Mauno Mannelin,
Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kahdesta erilaisesta väestöryhmästä ja kulttuurista kertoo erään epiläläispoja muistelma. Pojat ihmettelivät kesken leikkien, kuinka Winterin tapettitehtaan alueella aidan sisäpuolella huvilan läheisyydessä valkopukuiset miehet ja naiset pelasivat tennistä, jossa piti olla valkoiset tossut jalassa. "Me, sen aikaiset kakarat, kun pelasimme sammakonsaappaisin jaloin "piksua", jossa sai juosta kilpaa pallon kanssa, ja kuluttaa sitä liikatarmoa, jota jumalaparatkoon meissä oli vielä silloinkin, kun atuimme "äiteen"kattamaan omaan ruokapöytään ja tavailimme seinältä: oma koti kullan kallis".