XV kaupunginosan sosiaaliset olot

Asuminen

XV kaupunginosa oli vuonna 1920 kaikkein ahtaimmin asuttu Tammelan kaupunginosa. Jos ahtaina pidetään huoneistoja, joissa asui vähintään kolme asukasta huonetta kohden, 48 % Tammelan keskiosan asukkaista asui ahtaasti. Kun ahtaasti asuvien osuutta verrataan muihin Tammelan kaupunginosiin, voidaan todeta, että Osmonmäen kaupunginosassa ahtaasti asuvien osuus oli lähes yhtä korkea, mutta että eteläpuoleisessa XVI kaupunginosassa asuttiin jo selvästi XV kaupunginosaa väljemmin. Koko kaupungissa ahtaasti asuvien osuus oli vain 38 %. Kaikkein ahtaimmissa oloissa, joissa asukkaita oli vähintään 6 huonetta kohden, joutui XV kaupunginosassa asumaan 4,1 % väestöstä. Heidänkin osuutensa oli korkeampi kuin vastaava osuus koko Tampereella tai muissa Tammelan kaupunginosissa.

Vuonna 1920 Tammelan keskiosassa asui keskimäärin 2,2 asukasta huonetta kohden. Se oli selvästi enemmän kuin koko kaupungissa, jossa asukkaita huonetta kohden oli keskimäärin 1,8. Vuoden 1919 asuntotilaston mukaan kaupunginosan sosiaalisista ryhmistä ahtaimmin asui rakennus- ja sekatyöväestö: tämän ryhmän asunnoissa yhteen huoneeseen ahtautui keskimäärin 2,4 asukasta. Myös teollisuus- ja käsityöläisväestön asunnoissa asui keskimäärin yli kaksi asukasta huonetta kohden. Kokonaisuutena työväestö siis asui kaupunginosassa ahtaammin kuin koko kaupungissa. Työläisiin nähden XVI kaupunginosassa asuneiden virkamiesten, opettajien ja yritysten ylempiarvoisten vuosipalkkalaisten väestöryhmän asumistiheys - 1,1 asukasta huonetta kohden - oli huomattavan alhainen.

1920-luvulla asumistiheys alentui XV kaupunginosassa huomattavasti: vuonna 1930 siellä asui enää 1,6 asukasta huonetta kohden. Se ei ollut enää juurikaan korkeampi luku kuin koko kaupungin asumistiheys 1,5. Erityisen voimakkaasti asuminen väljentyi XV kaupunginosassa nimenomaan ahtaiden asuntojen osalta; ahtaissa oloissa, joissa asukkaita oli vähintään 3 huonetta kohden, asui enää vain 16 % Tammelan keskiosan asukkaista. Ahtaasti asuvien osuus oli edelleen suurempi kuin eteläpuoleisessa XVI kaupunginosassa, mutta selvästi vähäisempi kuin pohjoispuolisessa Osmonmäen kaupunginosassa tai koko kaupungissa. Kaikkein ahtaimmissa oloissa Tammelan keskiosan asukkaista asui enää 1,2 %. Asumistiheyden aleneminen vuoteen 1920 nähden johtui siis ennen kaikkea ahtaasti asuttujen kotitalouksien vähenemisestä.

Tammelan keskiosan asukkaista 54 % asui yhden huoneen ja keittiön asunnoissa vuonna 1920. Muita kaupunginosassa yleisiä asuntotyyppejä olivat yksihuoneiset osakeittiöasunnot sekä kolmen huoneen asunnot. Samat asuntotyypit olivat tavallisimpia muuallakin kaupungissa. Vuodesta 1920 vuoteen 1930 oli yhden huoneen ja keittiön asuntojen määrä vähentynyt 1575:stä 1210:een kaupunginosan asukasluvun vähenemisen myötä, mutta niissä asuvien asukkaiden osuus koko asukasluvusta oli noussut 56 %:iin. Osakeittiöasuntojen määrä sen sijaan oli vuonna 1930 vähentynyt niin voimakkaasti, että niissä asuvien asukkaiden suhteellinen osuus kaupunginosan väkiluvusta oli pudonnut 16 %:sta 9 %:iin. Kolmen huoneen asunnoissa asuneiden osuus sen sijaan nousi 15 %:sta 19 %:iin. Myös neljän huoneen huoneistoissa asui vuonna 1930 yhä useampi. Kokonaisuutena asuntojen koko ei kaupunginosassa vuosina 1920-30 kuitenkaan merkittävästi muuttunut, sillä rakennuskanta pysyi pääosin entisellään.

Vanhan rakennuskannan vähäiset mukavuudet

Tammelan rakennuskanta koostui pääosin vanhoista vuosisadan vaihteessa rakennetuista taloista, joissa oli muualla kaupungissa rakennettuihin uusiin rakennuksiin nähden vähän mukavuuksia. Niinpä XV kaupunginosassa oli sisävessa alle kahdessa prosentissa , kylpyhuone alle yhdessä prosentissa asunnoista vuonna 1920. Keskustakaupunginosien lähellä sijainneessa Tammelassa oli sentään vesijohto ja viemäröinti jo useimmissa asunnoissa, toisin kuin kaukaisemmissa esikaupungeissa. Tammelan keskiosassa juoksevaa vettä saatiin 80 %:iin talouksista, kun koko kaupungissa vesijohto tavoitti vain 57 % asunnoista.

Vanhasta rakennuskannasta johtuen WC ja kylpyhuone eivät olleet juurikaan yleistyneet Tammelan keskiosassa vuoteen 1930 mennessäkään, vaikka koko kaupungissa sisävessan omisti tuolloin jo kaksi viidesosaa kotitalouksista ja kylpyhuoneenkin joka yhdeksäs. Vuonna 1930 vesijohto oli 87 %:lla Tammelan keskiosan talouksista, kun sellainen muualla Tammelassa löytyi jo yli 90 %:lta ja koko Tampereella 74 %:lta huoneistoista.

Työttömyys

Maailmanlaajuinen lama oli syynä työttömyyden merkittävään lisääntymiseen Tampereella 1920-30-lukujen vaihteesta alkaen: kaikkein voimakkaimmin lama koetteli rakennus- ja sekatyöväkeä. XV kaupunginosassa työttömyys ei vuosina 1929-33 kuitenkaan noussut juurikaan koko kaupungin keskimääräistä tasoa korkeammaksi, vaikka huomattava osa kaupungin ammatissa toimivasta väestöstä oli juuri rakennus- ja sekatyöläisiä. Kaudella 1933-34 Tammelan keskiosan työttömyysaste kuitenkin hypähti huomattavasti korkeammaksi nousten ensi kertaa yli 20 %:n, mikä oli 6 % korkeampi kuin koko kaupungin työttömyysaste. Myös seuraavina vuosina kaupunginosa kärsi työttömyydestä muuta kaupunkia enemmän, vaikkakin työllisyystilanne alkoi vuosien 1934-35 jälkeen selvästi parantua.

Vuosina 1929-33 oli XV kaupunginosan työttömyysaste selvästi alhaisempi kuin viereisessä, myös voimakkaasti työläisvaltaisessa XIV kaupunginosassa. Seuraavina vuosina tilanne kääntyi päinvastaiseksi, ja 1930-luvun puolivälissä Tammelan keskiosa olikin työttömyydestä pahimmin kärsivä Tammelan kaupunginosa. Tammelan eteläosassa ja Tullin alueella työttömyys pysyi koko ajanjakson 1929-37 sitä selvästi alhaisempana.

Verotettava varallisuus

XV kaupunginosan asukkaat maksoivat palkkaveroja yhtä vähän kuin pohjoispuoleisen Osmonmäen kaupunginosan asukkaat: nämä kaupunginosat olivat asukasta kohden maksettujen palkka- ja korkoverojen perusteella selvästi köyhempiä kaupunginosia kuin Tammelan eteläinen XVI kaupunginosa tai Tullin alue. Koko Tampereeseen verrattuna XV kaupunginosassa asukasta kohden maksettujen palkkaverojen alhaisuus näkyi vieläkin selvemmin. Alhaista lukemaa selittää huonotuloisemman rakennus- ja sekatyöväestön suuri osuus kaupunginosan väestöstä. Kerättyjen palkkaverojen määrän vaihtelu seuraili XV kaupunginosassa varsin tarkasti koko kaupungissa tapahtunutta kehitystä vuosina 1921-39.

Lukuisten pienyritysten lisäksi Tammelan keskiosassa toimi useita isokokoisempiakin yrityksiä, minkä vuoksi liikkeenharjoittajilta kerättyjen verojen osuus verotuloista nousi siellä huomattavasti korkeammaksi kuin esimerkiksi pohjoispuoleisessa Osmonmäen kaupunginosassa. Samasta syystä XV kaupunginosassa maksettiin myös enemmän kiinteistöveroja. Myös eteläpuoleiseen XVI kaupunginosaan verrattuna XV kaupunginosan liikkeenharjoittajilta kerättyjen verojen määrä oli korkeampi; kiinteistöverojen määrä oli suunnilleen yhtä suuri. Liiketoiminta ja teollisuus oli siis Tammelassa keskittynyt suurelta osin alueen keskiosaan. Keskiosan liikeyritysten maksamien verojen määrä pärjäsi vertailussa jopa useille keskustan kaupunginosille.

Vuosina 1921-1939 liikkeenharjoittajien maksamien verojen osuus XV kaupunginosan verotuloista vaihteli 30 %:n ja 43 %:n välillä; osuus oli huomattavasti korkeampi kuin XIV ja XVI kaupunginosissa. Kiinteistöverojen suhteellinen osuus nousi Tammelan keskiosassa 5,6 %:sta vuonna 1921 aina 21 %:iin vuonna 1932, mutta laski sen jälkeen 1930-luvun jälkipuolella alle 15 %:n. Niiden osuus oli suunnilleen yhtä suuri kuin muissa Tammelan kaupunginosissa, mutta määrältään XV kaupunginosan maksamat kiinteistöverot olivat suurimmat yhdessä XVI kaupunginosan kanssa.

Kiinteistöverojen ja erityisesti liikkeenharjoittajilta kerättyjen verojen suuren määrän takia Tammelan keskiosasta kerätyt verotulot nousivat suuremmiksi kuin Osmonmäen kaupunginosassa, vaikka Osmonmäellä oli huomattavasti enemmän asukkaita. XVI kaupunginosassa kokonaisverotulot olivat useimpina vuosina hieman XV kaupunginosaa korkeammat, mutta sielläkin asukasluku oli suurempi. Asukasta kohden Tammelan keskiosassa maksettiinkin Tammelan kaupunginosista eniten veroja.

1920-30-lukujen vaihteessa alkaneen laman vaikutus verotuloihin näkyi voimakkaana myös Tammelan keskiosassa; kokonaisverotulojen laskun perusteella se kärsi lamasta pahemmin kuin muut Tammelan kaupunginosat. XV kaupunginosassa laman huippu osui vuoteen 1933, sillä tuolloin työttömyys nousi kaupunginosassa korkeimmilleen ja kerättyjen palkkaverojen määrä asukasta kohden oli alimmillaan sitten vuoden 1922. Myös kaupunginosan kokonaisverotulojen määrä laski vuosina 1932-34 alimmilleen 1920-luvun alun jälkeen, alle 150 000 äyriin. Verotulojen kehityksen perusteella Tammelan keskiosan talous elpyi lamasta 1930-luvun puolivälistä alkaen yhtä nopeasti kuin koko Tampere; lamaa edeltäneen tason se saavutti vuonna 1937.