Kaupunginosa VI, Sosiaaliset olot - Keskiluokkaista asuinaluetta

Kaakinmaan alueella asui varsin monenlaisia ammatin harjoittajia. Virkamiesten osuus oli suurimpia koko kaupungissa. Perinteisesti kaupunginosassa oli asunut mm. tehtaiden toimihenkilöitä ja työnjohtajia eli pikkuvirkamiehistöä. Enemmistö asukkaista oli kuitenkin työväestöä. Työläiskaupunginosaksi Kaakinmaata ei kuitenkaan voi laskea, sillä muualla Tampereella suuri tehdastyöläisten osuus oli Kaakinmaalla varsin pieni. Sen sijaan kaupunginosasta löytyi runsaasti rakennus- ja sekatyömiehiä ja monien eri ammattien harjoittajia. Asujamistoa voidaan siis hyvällä syyllä sanoa keskiluokkaiseksi.

Kaakinmaa oli alunperin 1800-luvun lopulla rakennettu väljemmin kuin vaikkapa Amuri. Tontin olivat suurempia ja asukastiheys pienempi. Vuonna 1920 laskettiin kaupunginosassa olevan ahtaasti asuvia, eli vähintään kolme henkilöä huonetta kohti, noin 23,3%. Samaan aikaan koko kaupungissa asui ahtaasti 37,7%. Kaakinmaa oli 1920 asumisväljyydeltään Tampereen kärkeä yhdessä ydinkeskustan ja Kyttälän kaupunginosien kanssa. Vuonna 1930 Kaakinmaassa asui ahtaasti enää 12%, mikä oli edelleen koko kaupungin parhaita lukuja, tosin kosken itäreunan kaupunginosat, joissa rakennuskanta uudistui nopeasti, olivat tavoittaneen Kaakinmaata.

Myös asumismukavuuksilla ja kunnallistekniikan kehityksellä mitattuna Kaakinmaa oli 1920 Tampereen kärkeä. Vesijohto tuli 1920 jo 80% talouksista ja WC löytyi yli 36%:sta. Kylpyhuone oli vielä Tampereella harvinaisuus mutta sellainenkin löytyi jo 11%:sta Kaakinmaan talouksista. Kaikki em. prosenttiosuudet olivat selvästi Tampereen keskiarvoja korkeammat, esimerkiksi vesijohto tuli 1920 koko Tampereella vain 57% talouksista. Tultaessa vuoteen 1930 Kaakinmaa oli kuitenkin jäänyt jonkinverran jälkeen nopeimmin kehittyvien kaupunginosien vauhdista. Esimerkiksi niiden talouksien osuus, joissa oli keskuslämmitys ja lämmin vesi, oli Kaakinmaalla 1930 vain koko kaupungin keskiarvon tasolla tai jopa hieman sen alapuolella.

Työttömyys koetteli Kaakinmaata 1930-luvun alun laman aikana pahemmin kuin vaikkapa Nalkalaa tai kosken itäreunan kaupunginosia, mutta selvästi vähemmän kuin varsinaisia työläiskaupunginosia kuten Amuria tai Tammelaa. Työttömyysprosentti nousi yli 10% kahteen otteeseen kausina 1931-32 ja 1933-34. Koko Tampereen työttömyyteen verrattuna Kaakinmaan työttömyysprosentti pysyi kuitenkin suhteellisen alhaisena. Pahimpana työttömyyskautena 1931-32 Kaakinmaan työttömyysprosentti oli 11,2% kun se koko Tampereen alueella kohosi 17,4%:ään.

Kaakinmaan keskiluokkaisuus tulee ehkä selvimmin esille tarkasteltaessa palkasta henkeä kohden maksettuja veroja. Vaikka Kaakinmaalla asui paljon virkamiehiä sen asukkaiden henkeä kohti lasketut palkkatulot jäivät selvästi jälkeen Tampereen vauraimmista kaupunginosista kuten keskusta-alueesta, Kyttälästä ja Pyynikistä. 1920-luvun lopulta lähtien kaakinmaalaisten verotettavat tulot henkeä kohti olivat varsin samalla tasolla nopeasti kehittyneen Juhannuskylän kanssa. Tulotaso pysyi Kaakinmaalla koko maailmansotien välisen ajan kuitenkin selvästi koko Tampereen keskiarvon yläpuolella. Kun otetaan huomioon että suuri enemmistö Tamperelaisista kuului työväkeen voidaan Kaakinmaata yhdessä Juhannuskylän kanssa pitää 1920- ja 1930-luvulla Tampereen keskiluokkaisimpina kaupunginosina.