Kaupunginosa X, Sosiaaliset olot - Ei aivan keskustaa, ei tyypillinen työläiskaupunginosa

Monet vanhat valokuvat Juhannuskylän kallellaan olevista puutaloista vuosisadan vaihteen tienoilla eivät välttämättä anna kuvaa vauraasta ja hyvinvoivasta kaupunginosasta. Hyvinvointia mittaavien tilastotietojen valossa Juhannuskylä edusti kuitenkin jo vuonna 1920 Tampereen kaupunginosien joukossa selvästi parempaa keskitasoa. Vanhat järjestämättömillä tonteilla olleet puutöllit oli suurelta osin purettu ennen vuotta 1920 ja niiden tilalle rakennettu asemakaavan mukaisia taloja. Kun myös lapsiluku oli laskussa, asuttiin Juhannuskylässä vuonna selvästi koko Tamperetta väljemmin. Enää vain kolmasosa eli 33,2% kaupunginosan asukkaista asui ahtaasti (vähintään kolme henkeä samassa huoneessa) kun koko Tampereella prosenttiluku oli vielä 38%. Tyypillisin asumismuoto oli edelleen huoneen ja keittiön asunto ja myös yhteiskeittiöt olivat Juhannuskylässä muuta Tamperetta yleisempiä. Yhden ja keittiön tai yhteiskeittiön asunnoissa asui 1920 yli puolet X-kaupunginosan asukkaista. Kolmen huoneen suurempia asuntoja oli kuitenkin jo lähes 18% mikä oli reilu 3% enemmän kuin Tampereella keskimäärin. Tultaessa vuoteen 1930 enää 11,3% juhannuskyläläisistä asui ahtaasti mikä oli lähes 8% vähemmän kuin koko Tampereella. Nyt jo puolet kaupunginosan asukkaista asui kolmen tai useamman huoneen asunnoissa. Kyttälän, keskikaupungin ja Pyynikin jälkeen Juhannuskylän asumisväljyys oli suurin koko Tampereella. Toisaalta tyypillisin asunto Juhannuskylässä oli kuitenkin edelleen yhden huoneen keittiön asunto, joissa asui 43,7% kaupunginosan väestöstä mikä oli saman verran kuin Tampereella keskimäärin.

Juhannuskylän viimeisiä vanhoja puutaloja ennen purkamista noin vuonna 1928. Kuvan ränsistynyt puutalo antaa jonkinlaisen kuvan Juhannuskylän vanhasta ilman asemakaavaa syntyneestä asutuksesta. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Yhteiskeittiöt olivat kuitenkin näistä tyypillisistä työväen asunnoista hävinneen 1920-luvun aikana. Selvin ero keskustan kaupunginosiin näkyykin juuri näiden pienempien asuntojen osuudessa, mikä osoittaa Juhannuskylän olleen väestöltään ja sosiaalisilta oloiltaan keskustan vauraampien kaupunginosien ja tyypillisten työläiskaupungin-osien välimaastossa. Tässä suhteessa se ehkä muistutti hieman Amurin V-kaupunginosaa.

Tutkittaessa Juhannuskylän asumismukavuuksia tulee selvästi näkyviin kaupunginosan nopea jo 1900-luvun alkupuolelta alkanut kehitys ja rakennuskannan uusiutuminen. Vielä vuonna 1920 vesijohto kulki reiluun puoleen kaupunginosan asunnoista, joka kuitenkin jo ylitti koko kaupungin keskiarvon muutamalla prosentilla. Sähkövalo puuttuu vielä 15%:sta asunnoista, joka on selvästi suurempi prosentti kuin koko Tampereella ja johtunee Juhannuskylässä vielä tuolloin jäljellä olleesta vanhasta puutaloasutuksesta. Vuonna 1930 minkäänlaisesta jälkeenjääneisyydestä ei enää ollut merkkiäkään vaan sähkövalo löytyi käytännössä kaikista asunnoista. Juokseva vesikin tuli jo lähes kaikkiin eli n. 96% talouksista, mikä oli toiseksi korkein luku Tampereen kaupunginosien joukossa. Vielä selkeämmin Jussinkylän rakennuskannan uusiutuminen ja asuinolojen parantuminen näkyy tarkasteltaessa vesiklosettien ja lämpimän veden suhteellisia osuuksia Juhannuskylän ja koko Tampereen talouksissa. Vuonna 1930 WC löytyi peräti 76%:sta Juhannuskylän asunnoista joka oli toiseksi eniten koko Tampereella heti selvästi rikkaimman kaupunginosan Pyynikinrinteen jälkeen. Lämmin vesi taas tuli 1930 jo 11% Jussinkylän asunnoista mikä oli enemmän kuin missään keskustan kaupunginosassa. Vain Pyynikinrinteellä ja sairaala-alueilla lämmin vesi tuli suurempaan osaan asunnoista.

Myöskään työttömyys ei lama-aikana koetellut Juhannuskylää kovinkaan kovalla kädellä. Pahimmillaankaan työttömyysprosentti ei vuosina 1932-34 noussut kuin 10%:iin kun koko Tampereen työttömyys samaan aikaan oli 14-16% tuntumassa. Työttömyysprosentti oli hivenen korkeampi kuin Kyttälässä mikä olikin täysin odotettavaa Juhannuskylän suuremman työläisväestön takia. Kuitenkin työttömyys oli huomattavan matalaa verrattuna esimerkiksi vanhan keskusta II kaupunginosan lukuihin tai Amuriin. Näyttääkin siltä että Juhannuskylän työväestöstä tavallista suurempi osa oli ammattitaitoista teollisuustyöväkeä, jonka palveluksia tarvittiin lama-aikanakin.

Juhannuskylän nopea kehittyminen näkyy myös tarkasteltaessa verotettavia tuloja asukasta kohti. Vielä aivan 1920-luvun alkupuolella jussinkyläläisten keskimääräiset ansiot jäävät hieman koko Tampereen alapuolelle. Tampereen keskiarvo ohitetaan kuitenkin vuoteen 1924 mennessä ja vuodesta 1929 juhannuskyläläisten maksamat veröäyrin pysyvät varsin tasaisesti noin 8-12 äyriä Tampereen keskiarvoa korkeampina. Keskimääräisillä ansioilla mitattuna Juhannuskylän oli jotakuinkin Kyttälän pohjoisosan tasolla, 1920-luvun alussa hieman jäljessä mutta 1930-luvulla jopa hieman edellä.