Paloaseman suunnittelu

Uuden paloaseman pohjakaavaluonnosta asettui suunnittelemaan Tampereen palomestari Blom apunaan Helsingin palomestari Gösta Wasenius. Alun perin ajatuksena oli ollut, että paloasema rakennettaisiin Blomin laatimien pohjapiirustusten perusteella ja sen julkisivun suunnittelusta järjestettäisiin erikseen kilpailu tamperelaisten arkkitehtien kesken. Palotoimisto ja kaupunginvaltuusto hyväksyivätkin Blomin piirustukset ja rahatoimikamari määrättiin marraskuussa 1904 käynnistämään julkisivukilpailu. Rahatoimikamarin asettama komitea esitti kuitenkin, että kilpailu laajennettaisiin koskemaan julkisivun sijasta koko paloasemaa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi komitean esityksen ja rahatoimikamari kutsui lokakuussa 1905 jokaisen Tampereella toimineen arkkitehdin mukaan kilpailuun paloaseman suunnittelusta.

Kilpailuun osallistuivat arkkitehdit Birger Federley, August Krook, Wivi Lönn, Toivo Paatola, Lambert Petterson ja Georg Schreck. Yhteensä kilpailuun toimitettiin 10 työtä, joista parhaaksi valittiin arvostelulautakunnan yksimielisellä päätöksellä Wivi Lönnin suunnitelma. Kaupunginvaltuusto vahvisti Lönnin kilpailun voittajaksi 19.2.1906. Lönnin työn ansioina mainittiin talon kuutiotilavuuden tehokas käyttö sekä hyvin järjestellyt työskentely- ja asuintilat, jotka oli koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Arvostelulautakunnan ja palotoimiston tekemin muutosesityksin kyllästetyt piirustukset valmistuivat lopullisesti tammikuussa 1907. Kilpailua varten oli paloaseman tiloille annettu tietyt raamit, joita huomioon ottaen tuli kilpailijoiden suunnitelmiaan tehdä. On todennäköistä, että arvostelulautakunnassa istuneen Blomin näkemys Malmön paloaseman käytännöllisyydestä ja ehdotus sen käyttämisestä esimerkkinä Tampereen paloaseman suunnittelussa on vaikuttanut Lönninkin piirustuksiin.

Paloasema rakennettiin aikakaudella, jolloin hevonen oli pääosassa palokunnan kaluston kuljetuksessa, minkä vuoksi hevosten käyttö olikin lähtökohtana paloasemaa suunniteltaessa. Tämä näkyi mm. siinä, että hevosten tallit oli sijoitettu keskeiselle paikalle rakennuksen keskiosaan, jossa sijaitsi myös kalustohalli kuljetus- ja sammutusvälineineen. Paloaseman keskiosan Wivi Lönn oli poikkeuksellisesti muihin ehdotuksiin verrattuna suunnitellut kaarevaksi, minkä seurauksena pihaan oli mahdollisuus saada lisää tilaa ja avaruutta. Tämän seikan ansiosta Lönnin suunnitelma saikin erityisesti kiitosta, sillä lisätila oli varsin tarpeen yhteentörmäysten välttämiseksi kiireisissä hälytystilanteissa, joiden aikana miehistö hevosineen ja kalustoineen rynnisti yhtä jalkaa pihamaalle.

Kaareva keskiosa avartaa paloaseman edustaa luoden samalla tilaa pihamaalle. Wivi Lönnin ajatus kaarevoittaa paloaseman keskiosaa sai aikanaan runsaasti kiitosta, sillä sen paransi huomattavasti aseman toimivuutta. Kuva Hannu Välimäki.

Rakentaminen

Paloaseman rakentaminen aloitettiin 8.4.1907 Kaarlo A. Tuomisen toimiessa vastaavana rakennusmestarina paloaseman työmaalla ja Wivi Lönnin puolesta työn valmistumista valvoessa rakennusmestari A. Pursiainen. Uuden paloaseman kaavailtiin valmistuvan sopivasti palokunnan perustamisen kymmenvuotisjuhlien kynnyksellä kesäkuun 1. päivä 1908. Näin olisi todennäköisesti käynytkin ilman seuraavaa surkuhupaista tapausta: jouluaattona 1907 rakennustyömaalla syttyi tulipalo. Kuivatuskamiinasta lastukasaan lentäneestä kipinästä alkunsa saanut palo ehti levitä kahteen kerrokseen ennen palokunnan saapumista paikalle. Rakennuksen eteläpäädystä leviämään lähtenyt tuli turmeli valmistumassa olleen paloaseman siinä määrin, että se luovutettiin palokunnalle lopulta nelisen kuukautta suunniteltua myöhemmin 21.9.1908. Lopullisesti palokunta muutti kalustoineen ja henkilöstöineen uusiin tiloihinsa 30.9.1908.

Rakenteilla ollut uusi paloasema koki ikävän yllätyksen joulukuussa 1907, kun rakennustyömaalla syttyi kuivauskamiinasta tulipalo. Tuli ehti levitä rakennuksessa kahteen kerrokseen kovan pakkasen vaikeuttaessa sammustustöitä. Kuva Atelier Laurent, Tampereen museoiden kuva-arkistot.

Pääosin tiilestä muuratun paloaseman rakentamiseen kuului runsaasti kivityötä, sillä kilpailun sitovien määräysten mukaan rakennuksen julkisivut tuli osittain peittää graniitilla. Aseman perusmuuri koottiin louhitusta kivestä ilman laastia, kivijalka tehtiin puolestaan puolihienoksi hakatusta graniitista ja julkisivuissa käytettiin kiilattua kiveä osin hakatuin saumoin, osin muurattuna. Julkisivun seinien kivien muurauksessa on paikoitellen käytetty samaa squared rubble-mallia kuin vuotta aikaisemmin valmistuneen Tuomiokirkon seinien viimeistelyssä. Kalustohallin ulkoseinästä suurin osa rapattiin karkeaksi ja maalattiin vaaleankellertäviksi useimpien Lönnin Tampereelle suunnittelemien rakennusten tapaan. Paloaseman katteena toimi tiili, tosin palotornin huippu päällystettiin kuparilla. Rakentamisessa käytettiin edistyksellisiä rautabetonirakenteita, joita saatettiin hyödyntää keskeisien tilojen laipioissa ja seinissä. Rautabetonirakenteiden ansiosta esimerkiksi kalustohuoneeseen ei tarvinnut lainkaan asettaa tukipylväitä, mikä oli edullista ja käytännöllistä palokaluston liikuttelun kannalta sisätiloissa.

Rakennuksen pohjoispäähän sijoitettiin tilava asunto palopäällikölle. Miehistölle puolestaan rakennettiin yhteisiä tiloja Satakunnankadun puoleiseen päätyyn sekä kolmeen eri kerrokseen kuusi pienellä keittiöllä varustettua asuntoa vakituisesti paloasemalla asusteleville miehille, lähinnä alipäällystölle. Rakennuksen samaiseen päätyyn sijoitettiin myös tilava hälytyskeskus sekä muita henkilökunnan työtiloja. Rakennuksen keskiosan pohjakerroksen tilat oli varattu hevos- ja kalustohalleille kuljetus- ja sammutusvälineineen. Letkujen kuivaustorni rakennettiin kalustohallin ja eteläsiiven liittymäkohtaan, jonka maakerroksessa sijaitsi lämpökeskus.

Paloaseman torni ja Satakunnankadun puoleinen pääty, jossa sijaitsivat hälytyskeskus sekä pienillä keittiöillä varustetut asunnot. Kuvaaja tuntematon, Tampereen museoiden kuva-arkistot.