Paloaseman arkkitehtuuri

Arkkitehtuuriltaan paloasema edustaa Euroopassa 1800-1900-lukujen taitteessa vallinneen jugendkauden kansallisromanttista suuntausta. Tampereen pääpaloasema huokuukin pienin yksityiskohdin koristellun jykevän ja konstailettoman pelkistetyn muotonsa välityksellä tyypillisiä suomalaiskansallisesti värittyneen jugendin piirteitä. Rakennusaineena ja julkisivumateriaalina käytetyn kiven keskeinen asema kansallisromanttisen arkkitehtuurin suuntauksessa tulee niinikään hyvin esiin paloaseman arkkitehtuurisissa ratkaisuissa.

Paloaseman torni rakennuksen takapuolelta nähtynä. Tornia kiertävän parvekkeen runukseen on muotoiltu koristeellisia kuvioita, jotka symboloivat veden ja tulen taistelua. Kuva Hannu Välimäki.

Paloaseman rakennus levittäytyy pääjulkisivultaan nähtynä vaakasuorasti leväten kaarevan keskiosansa päällä. Rakennuksen päädyt ovat keskenään epäsymmetriset, mutta muodostavat harmonisen kokonaisuuden palotornin noustessa rakennuksen Satakunnankadun puoleisen päädyn kupeesta tukien rakennuksen tasapainoista kokonaisilmettä. Palotornia kiertää sen yläosassa palovartijoiden vartiopaikkana toiminut parveke, jonka reunusta koristavat rappaukseen muovatut tulen ja veden taistelua symboloivat kuviot. Rakennuksen päädyt eroavat julkisivuiltaan Satakunnankadun puoleisen päädyn avautuessa keskustan suuntaan näyttävämpänä, Lapin tien pienikokoisemman päädyn ollessa puolestaan yleisilmeeltään huomattavasti vaatimattomampi.

Paloaseman päädyt ovat keskenään epäsymmetriset. Kuvassa Satakunnankadun puoleinen pääty, joka avautuu kaupungin keskustan puolella massiivisempana ja näyttävämpänä. Kuva Hannu Välimäki.