Muutoksia ja modernisointia

Ensimmäisen kerran paloaseman modernisoimisen tarve nousi esiin 1920-luvulle tultaessa autojen yleistyessä ja syrjäyttäessä hevosen palokunnan kaluston- ja miehistönkuljettajana. Siirryttäessä hevosista autokantaan alettiin paloaseman tiloihin hankkia muutoksia ja kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer saikin vuonna 1921 tehtäväkseen suunnitella paloaseman modernisoimisen autoilevan palokunnan tarpeisiin sopivaksi. Suurimmat uudistukset Strömmer suoritti muuttamalla kalusto- ja hevostallin moottoroidun palokaluston käyttöön soveltuvaksi sekä laajentamalla miehistön tiloja korottamalla rakennuksen keskiosaa. Muutokset olivat ulospäin selkeimmin havaittavissa pääjulkisivussa ovien päälle ilmestyneiden ikkunoiden rivinä ja pohjoispuolen päädyn tehostamisena. Strömmerin tekemät muutokset saivat kiitosta niin toiminnallisuutensa kuin arkkitehtuurillisen onnistumisensakin vuoksi paloaseman säilyttäessä ulkoisesti alkuperäisen ja sille ominaisen horisontaalisen luonteensa muutosten jälkeenkin.

Palokunta poseeraamassa miehistöineen ja kalustoineen pääpaloaseman pihamaalla kesällä 1933. Paloaseman julkisivun ilme uusiutui, kun rakennusta korotettiin: korotustöiden jäljiltä kalustohallien ovien päälle ilmestyi nyt rivi ikkunaryhmiä. Kuva V.Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkistot.

Seuraava merkittävä muutostyö pääpaloasemalla suoritettiin 1980-luvulla, kun rakennukseen tehtiin peruskorjaus ja sen yhteyteen rakennettiin lisätiloja. Peruskorjausta oli esitetty jo 1950-luvulta lähtien, mutta muutamaa pientä uudistusta lukuunottamatta korjaustöitä ei oltu tehty. Paloaseman vanhan osan monivaiheinen peruskorjaus aloitettiin vuonna 1983 ja saatettiin päätökseen 1986. Saneerauksen yhteydessä parannettiin mm. miehistön sosiaalitiloja suurien miehistötupien vaihtuessa kahden hengen huoneisiin. Lisäksi keittiö- sekä ruokailutiloja remontoitiin ja rapistunutta julkisivua ehostettiin.

Palolaitoksen toiminta oli muuttunut huomattavasti 1900-luvun loppupuolelle tultaessa, mikä edellytti sen tiloiltakin valmiuksia harjoittaa uudenlaista, monipuolisempaa ja tehokkaampaa palontorjuntaa. Vanhaa paloasemarakennusta ei ollut mahdollisuutta laajentaa, minkä vuoksi päätettiinkin rakentaa sen yhteyteen lisärakennus palokunnan uusia toimintoja varten. Uusi punatiilinen lisärakennus moderneine tiloineen valmistui vuonna 1982 paloaseman kupeeseen Palokunnankadun puolelle.

Vuonna 1982 valmistui vanhan paloaseman kupeeseen uusi lisäosa palvelemaan yhä monipuolisempaa ja vaativampaa palontorjuntaa harjoittavan palokunnan tarpeita. Kuva Hannu Välimäki.

Wivi Lönnin ilmeisen huolelliseti laadittujen paloaseman rakentamista koskeneiden suunnitelmien käytännöllisyyden ovat todistaneet vuosikymmenet, joiden aikana paloasema on osoittautunut varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. Paloasema on kylläkin ajan saatossa kohdannut tilojensa osalta uudenaikaistamista edellyttäneitä haasteita tekniikan kehittyessä ja palontorjunnalle osoitettujen vaatimusten edellyttäessä yhä tehokkaampaa toimintaa. Näihin haasteisiin on kyetty vastaamaan muokkaamalla vanhoja ja rakentamalla uusia tiloja kulloiseenkin tarpeeseen tekemättä kuitenkaan alkuperäiseen rakennukseen perustavanlaatuisia rakenteellisia muutoksia. Tämä seikka osoittaa Lönnin aikanaan ammattitaidolla laadittujen paloaseman piirustusten kaukonäköisyyden.