Tampereen alueellinen kehitys 1900-1918

Tampereen kaupungin kaavoitettu alue käsitti 1900-1910-luvuilla alueet Amurin länsireunasta, Tammelan itäreunaan. Lännessä nykyiselle Pyynikille rakennettiin ensimmäiset luksusasunnot vasta ensimmäisen maailmansodan aikana. Idässä Tammelan itäpuolella nykyisen Kalevan alueella alkoivat Tammelan vainiot, jossa kaupunkilaiset viljelijät mm. perunaa.

Uusia alueita ei Tampereeseen 1900-luvun alussa liitetty, tosin etelässä Hatanpään kartanon suuret maa-alueet siirtyivät Idmanin kavalluksen jälkipyykeissä 1914 Tampereen kaupungin omistukseen. Hallinnollisesti ne liitettiin Tampereeseen kuitenkin vasta vuonna 1920. Kartanon maille Viinikkaan ja kaupungin koillispuolelle Lappiin päätettiin 1910-luvun puolivälissä perustaa kaksi uutta esikaupunkia työläisperheille. Näiden alueiden rakentaminen pääsi vähitellen käyntiin jo ennen vuotta 1918.

Uutta ja vanhaa Tamperetta Rongankadulta Satakunnankadulle. Taustalla Tuomiokirkko. Rongankadun pohjoispuoliset alueet Kyttälässä ja Juhannuskylässä kokivat suuren muutoksen 1900-1910-luvulla, kun alueen vanha puutaloasutus korvautui suurelta osin uusilla kivitaloilla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Rakennustoiminta oli varsin vilkasta aina vuoteen 1911 asti ja jakautui koko Tampereen alueelle. Tampereen jugend-keskusta alkoi vuosisadan alussa valmistua ja uusia kivitaloja rakennettiin erityisesti Nalkalaan Hämeenkadun eteläreunalle ja Laukontorille sekä Rongankadun pohjoispuolelle Juhannuskylään ja Kyttälään. Muualla rakennettiin vielä enimmäkseen puutaloja. Rakentamisen suhdanteet kääntyivät laskuun jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja 1910-luvulla rakennuslupia anottiinkin varsin vähän.

Tampereen kaupunginosista asukaslukuaan eniten kasvatti Tammelan pohjoisin osa Osmonmäki, jonka asukasluku kasvoi vuosina 1900-1917 alle tuhannesta yli neljään tuhanteen. Myös Osmonmäen eteläpuolella Tammelan XV-kaupunginosassa kasvua oli vielä yli 500 henkilöä, mutta Tammelan eteläosassa väestö väheni 1900-luvun alussa jo selvästi. Uusina alueina 1900-luvun alussa asutus levisi Tullin alueelle Tammelan tuntumassa ja Lapinniemeen.

Kosken itäpuolella väki väheni myös Kyttälässä, jossa erityisesti Rongankadun ympäristön vanhan tiheän puutaloasutuksen korvautuminen uusilla kivi- ja puutaloilla vähensi asukkaiden määrää. Juhannuskylän puolella väkiluku kääntyi jo 1910-luvulla hienoiseen nousuun. Kosken länsipuolella vanha keskusta-alue ja Amuri menettivät myös jonkin verran väestöään. Sen sijaan Nalkalassa Hämeenkadun eteläpuolella väkiluku jonkin verran kasvoi uusien suurten kerrostalojen rakentamisen myötä.