Väinö Voionmaa (1869-1947)

Miksi tamperelaiset äänestivät Voionmaata?

Väinö Voionmaa syntyi Jyväskylässä helmikuun 12.päivä 1869 Wallin-nimisenä. Suurena nimenmuuttovuonna 1906 Väinö Wallin otti itselleen Gotlannin vanhan suomenkielisen nimen Voionmaa, koska hänen isänpuoleisensa suku oli peräisin Gotlannista. Voionmaan suku olikin varsin kosmopoliittista, isän lisäksi äidin puoleinen suku oli 1700-luvun lopussa saapunut Hämeeseen Saksasta. Äidinpuoleisten Schreckien keskusalue olikin Häme, mikä selittää sen että Väinö Voionmaa piti itseään ennen muuta hämäläisenä, vaikka syntyi Jyväskylässä ja asui elämänsä pääkaupungissa. Voionmaa vaali hämäläistä perintöään viettämällä useimmat elämänsä lomat, niin joulut kuin kesälomatkin, Hämeessä. Ensi aikoina Voionmaa perheineen vietti lomansa Virroilla. Vuonna 1924 perhe hankki Vanajaveden rannalta Kolarista kesähuvilan, jossa viihdyttiin vuoteen 1937 asti. Sitten hankalat ja pitkät matkat saivat Voionmaan, Väinö Tannerin avustuksella, hankkimaan uuden kesäpaikan Uudenmaan maakunnan puolelta,Vihdistä.

Voionmaan hämäläinen sukuperintö ja romanttinen mielenlaatu selittää myös yliopistomies Voionmaan suuren kiinnostuksen Hämeen historiaan. Voionmaa kirjoitti kolmiosaisen Tampereen kaupungin historian (1903-10; 4-osainen uusi laitos 1929-35). Tampereen historiassaan Voionmaa totesi, että vaikka Tampereelle saapui runsaasti uusia asukkaita, välistä kaukaakin, paikallinen murre ja elintavat, tamperelaisuus säilyi kuitenkin. Tampereella ei ollut voimakasta keskiluokkaa. Tampere kasvoi sen sijaan työväestön kaupungiksi, jossa käytiin sitkeää taistelua työväen kunnallisen äänioikeuden puolesta. Voionmaa kehuu tamperelaista työväestöä siitä, että kun se saavutti oikeuksia ja pääsi määräämään kunnallispolitiikassa, se osoitti pidättyvyyttä ja vastuuntuntoa. Todettuaan, että monen mielestä Tampere ei ollut mikään kulttuurikaupunki enempää kuin suurten persoonallisuuksien kotipaikka, Voionmaa huomautti, että hänen mielestään päätekijöinä olivatkin kansanjoukot ja laitokset. R.H. Oittinen (pitkäaikainen sosialidemokraattinen opetusministeri) on sanonut, että Tampereen historiaa lukiessaan tuntuu siltä että Voionmaa on suorastaan iloinnut voidessaan kuvailla työväen sivistyksellistä, sosiaalista ja poliittista heräämistä sekä sitä määrätietoisuutta, jolla Tampereen työväestö ryhtyi kehittämään itseään ja yhteistoimintaansa. "Mutta yhtä varmaa on" huomauttaa Oittinen, "että Väinö Voionmaa suri syvästi Tampereen työväestön tosin aatteellista voimaa ja tiettyä sankarillisuutta osoittanutta vaihetta, jossa se poikkesi siltä rakentavalta rauhallisen työn tieltä, mitä Voionmaa piti oikeana." Eloisa teos myytiin pian loppuun.

Väinö Voionmaa istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1919 kuolemaansa vuoteen 1947 asti, Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä valittuna. Vuoden 1922 vaaleissa hän jopa sai enemmän ääniä kuin kukaan muu pohjoishämäläinen edustaja. Ja kuitenkin Väinö Voionmaa oli opiskeluvuosistaan lähtien helsinkiläinen. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1919-1923 sekä Helsingin kaupunginkirjaston johtokunnan jäsen vuosina 1923-27 ja Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan jäsen vuodesta 1933 aina kuolemaansa saakka.

Voionmaan elämänkerran kirjoittaja, Aimo Halila, kertoo, että Voionmaa viihtyi hyvin Tampereen valistushenkiseksi tunnetun työväestön parissa, joka antoi arvoa Voionmaan tapaiselle kulttuuripersoonallisuudelle. Voionmaa saikin kannattajikseen ensi sijassa valistunutta työväestöä. Hänellä oli taito seurustella luontevasti mitä erilaatuisimpien ihmisten kanssa ja hän sai laajan kannatuksen harkitsevien, hitaasti reagoivien hämäläisten keskuudessa.

Tamperelaiset sosialidemokraatit olivat olleet vastahakoisia kapinoitsijoita, ja kaupungissa oli säilynyt kohtuullinen rauha myös kansanvaltuuskunnan aikana keväällä 1918. Tamperelaiselle sivistys- ja raittiusaatteen innoittamille sosialidemokraateille Voionmaan parlamentarismia, yhteistyötä ja asiallista puheenpartta korostavat käsitykset sopivat hyvin. Voionmaa keräsi paljon ääniä myös varsinaisen järjestöväen ulkopuolelta. Kun Kansan Lehdessä 23.3.1922 asetettiin professori Voionmaa uudelleen ehdolle kansanedustuslaitoksen vaaleihin se tapahtui seuraavin suosituksin: "Voionmaasta saadaan puolueelle ehdokas, jolle voidaan toivoa runsasta kannatusta, ei ainoastaan puolueenjäsenten vaan myöskin lukuisan sen ulkopuolella olevan pieneläjien luokan keskuudesta." Kirjoittajan mukaan Voionmaa ei suosituksia tarvitse.

Kansan Lehden kirjoituksessa Väinö Voionmaan 60-vuotisjuhlien kunniaksi, 12.2.1929, kiitetään Voionmaata siitä, että vaikka hän asuu pääkaupungissa "on hän ollut keskeytymättä yhteydessä valitsijoittensa kanssa suunnattomasta työtaakastaan huolimatta. Siksi hän onkin saavuttanut jakamattoman suosion täällä Hämeessä." Voionmaa kävikin usein Tampereella luennoimassa ja puheita pitämässä. Hän oli juhlapuhujana niin Tampereen Työväenyhdistyksen 35-vuotis- kuin 60-vuotisjuhlissakin (1922 ja 1947). Hänen puheensa maailman viimeaikaisesta talouskehityksestä, sen suunnasta ja tuloksista työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisjuhlassa 22.3.1930 palkittiin, Kansan Lehden toimittajan mukaan, runsain suosionosoituksin.

Voionmaa ei kuitenkaan halveksinut kutsuja pienempiinkään tilaisuuksiin. Väinö Voionmaan poika Jouko Voionmaa kertoo, miten Voionmaa kerran oli Pohjaslahdella eräässä tupakokouksessa puhumassa. Voionmaa oli etukäteen käynyt maarekisterissä tutkimassa Pohjaslahden historiaa ja kyseli kuulijoiltansa Pohjaslahden asioista. Hän kävi puhumassa Jokioisilla, piti vappupuheen Ruovedellä. Hän veti kolme 21 luentokerran kurssia Tampereen työväenopistossa lukuvuonna 1930-31: Luentojen aiheina oli Kansainliitto, alkoholi ja rikollisuus sekä Pan-Eurooppa-liike.Voionmaa kirjoitti artikkeleita yksilön vapaudesta ja kieltolain toteuttamisesta Kansan Lehteen.

Voionmaa oli pääpuhujana vuoden 1935 Raittiuspäivillä.Raittiusaate olikin asia joka suuresti lähensi Voionmaata tamperelaiseen valistuneeseen työväestöön. Erityisesti Tampereen Sos.dem. Naisyhdistys oli vannoutunut kieltolain kannattaja. Anniskelun aloittaminen Työväentalon ravintolassa kieltolain tultua kumotuksi vuonna 1931, nostatti vastalauseiden myrskyn työväenyhdistyksen vuosikokouksessa, ja asiasta käytiin kiihkeätä väittelyä kaikissa työväenyhdistyksen vuosikokouksissa vuoteen 1936 asti. Tästä kaikesta voi päätellä, että moni tamperelainen sosialidemokraatti tilasi Sosialidemokraattisen Raittiusliiton, tai Kieltolakiliiton lehteä, joihin molempiin Voionmaa ahkerasti kirjoitti.

Vaikka Voionmaa piti kuuliaisesti yllä henkilökohtaista yhteyttä äänestäjäkuntaansa, painavammat syyt hänen jatkuvaan uudelleenvalintaansa ovat muualla. Voionmaa oli aikansa julkimo. Radio tuli 1930-luvulla yhä useampaan kotiin ja Voionmaa oli usein kuultu radioääni. Muun muassa toukokuussa 1934 hän piti radioesitelmän kansainvälisen elämän eturivin miehistä. Voionmaan ajan tamperelainen työväki, kuten suomalaiset yhä, seurasi innokkaasti ja tarkasti omaa lehteänsä, Kansan Lehteä. Voionmaa paitsi kirjoitti usein artikkeleita Kansan Lehteen, myös esiintyi Kansan Lehden raporteissa eduskunnan väittelyistä, Kansainliiton kokouksista ja Raittiuden Ystävät -järjestön vuosikokouksista. Joulun alla 1921 Voionmaa piti eduskuntapuheenvuoron sotalaitosrahoista. Hän oli huolestunut armeijan tilasta ja julisti "ettei hän ollut puolustusnihilisti vaan todella toivoi että meidän maamme puolustuslaitos olisi täydellisesti kansamme todellista itsesäilytysvaistoa". Helmikuussa 1930 Voionmaa murehti Yleisradion surkeaa asiainhoitoa ja ehdotti Yleisradion ottamista valtion haltuun - vielä tällä kertaa näin ei tapahtunut. Kaikki tämä kantautui Voionmaan äänestäjien korviin.

Monella työläisellä oli taskussaan Työväen Kalenteri, johon Voionmaa mm. vuonna 1937, ollessaan kauppa-ja teollisuusministeri, kirjoitti artikkelin Kestääkö Kansainliitto. Moni työläinen osallistui Sosialidemokraattisen raittiusliiton kursseille vuonna 1931, jolloin Voionmaa oli kurssinvetäjänä. Kansan Lehdessä kirjoitettiin helmikuussa 1930, että "Tampere on Työväen Sivistysliiton työn huomattavin keskus". Väinö Voionmaa oli TSL:n perustaja ja puheenjohtaja kuolemaansa asti. Jokunen Voionmaan äänestäjä saattoi jopa olla kuulolla vuonna 1924 perustetun Työväen Akatemian yhteiskuntahistorian, sosialistisen aatteen tai vaikkapa talousmaantiedon luennoilla, joita Väinö Voionmaa piti.

Väinö Voionmaa antoi arvoa "realistisille" ja "todellisille" työväenliikkeen alueille eli sivistystyölle, ammattiyhdistysliikkeelle ja osuustoiminnalle puhtaasti poliittisen toiminnan sijasta. Väinö Voionmaa uskoi, että raittiusaate ja sosialismi olivat etupäässä tietoa, aatetta ja moraalia, raittiusliike ja sosialidemokratia taas tahtoa, voimaa ja toimintaa. Nämä ahkeran idealistin sanat sopivat toimeliaalle tamperelaiselle työväestölle oikein hyvin.