Tampere Suomen radiotoiminnan urauurtajana

Kipinälähetyksistä savikiekkokonsertteihin

Suomen Yleisradio aloitti omat radio-ohjelmansa syyskuussa 1926. Tampereella radiolähetyksiä oltiin saatu kuunnella kuitenkin jo marraskuun alusta 1923 lähtien, jolloin Arvi Hauvosen rakentama radioasema aloitti lähetyksensa Tampereen Puhelinosuuskunnan talon ullakolta. Ei ollut kulunut kuin vajaa kolme vuotta siitä, kun toisessa tehdaskaupungissa, Yhdysvaltain Pittsburghissa, maailman ensimmäinen yleisradioasema KDKA aloitti lähetyksensä radioimalla presidentinvaalien tulokset. Euroopan ensimmäinen ns. yleisradioasema oli aloittanut lähetyksensä Englannissa vain noin vuotta aiemmin.

Ensimmäisiä radioharrastajien putkilähettimiä ja vastaanottimia kokeiltiin Tampereella jo pian sisällissodan jälkeen. Jo ennen radioaseman rakentamista TPO:n ullakkokerrokseen Hämeenkatu 26:teen, kaupungin sähkölaitoksen insinööri Arvi Hauvonen oli tehnyt radiokokeiluja kaupungin ulkopuolella Kuljussa ja Pyhäjärven rannalla lähellä kaupungin rajaa. Lähetyskokeilut olivat pitkään vain ns. kipinälähetyksiä eli sähkötystä. Pyhäjärven rannalla Lepolan huvilassa Hauvonen teki kuitenkin ensimmäiset äänilähetyskokeet lähettämällä gramofooni-musiikkia 10 watin putkilähettimellä. Hauvonen kumppanina näissä kokeiluissa oli insinööri Lauri Tiitolan, ja yhdessä he alkoivat tiedustella kaupungilta parempaa, mahdollisimman korkealla sijaitsevaa, paikkaa radioasemalle. Tälläinen löytyikin sitten puhelinosuuskunnan yläkerrasta akku- ja generaattorihuoneen eteisestä. Näin sai silloinen amatööriasema 3NB ensimmäiset toimitilansa.

"Huomio, huomio 3NB Tampere"

Radioasemasta kiinnostuivat nopeasti myös muut tahot. Puhelinlaitoksen puhelinmiehet innostuivat pian radioiden kanssa askarteluun seuratessaan Hauvosen ja Tiitolan puuhia. Yhdessä rakennettiin myös radiovastaanottimia, kidekoneita ja myös hienompia lamppukoneita. Tampereella radiotarvikkeiden suurin myyjä oli Yrjö Päiviön omistama Tampereen Uusi Sähköliike. Radioaseman ympärille perustettiin myös Tampereen Radioyhdistys, josta tuli uuden radioaseman omistaja keväällä 1924. Radioyhdistyksen hallituksessa oli mukana keskeisiä tamperelaisia vaikuttajia kuten sähkölaitoksen johtaja J.A. Simola ja varatuomari Yrjö Raevuori. Vuoden 1927 radiolain muutokseen asti Tampereen radioyhdistys myi myös radiolupia asemansa kuuntelua varten. Niistä saadut rahat eivät kuitenkaan riittäneet kattamaan radioaseman kuluja. Myös "salakuuntelu" oli radiovastaanottimien määrän kasvaessa yleista ja sen valvominen vaikeaa.

Samassa talossa radioaseman kanssa oli myös Ravintola Villensauna. Viereisessä matalassa talossa taas sijaitsi elokuvateatteri Scala. Villensaunassa soitti iltaisin italialaisen viulistin Gennaro Romanon orkesteri ja Scalassa mykkäfilmien taustalla oma orkesterinsa. Näistä kahdesta orkesterista tuli Suomen ensimmäisiä radio-orkestereita, kun radioasemalta vedettiin mikrofonijohdot kumpaankin paikkaan. Radioaseman lähettimen vieressä oli kolmiasentoinen kytkin, jonka avulla valittiin aina sen orkesterin soittoa radioitavaksi, joka kulloinkin sattui soittamaan. Vielä pitkälle 1930-luvulle kaikki radiolähetykset piti tehdä suorina koska minkäänlaista nauhoitustekniikkaa ei ollut olemassa. Ensimmäiset äänityslaitteet saatiin Yleisradioon vasta vuonna 1935. Näin ollen oli Tampereen radioasemallakin kuuluttajan ruvettava itse esiintyjäksi, ellei musiikki Villensaunassa tai Scalassa sattunut soimaan. Asemalle oli joku tuonut myös muutamia kirjoja, joita tarvittaessa luettiin ohjelman sekaan. Pian radioon kutsuttiin esiintymään myös laulajia, jotka ullakkohuoneessa lauloivat ilman säestystä mikrofoniin mm. merimieslauluja ja operettisäveliä. Vuonna 1925 puhelinlaitos antoi kuitenkin radioasemalle lisätilaa studiona käytettäväksi ja uusiin tiloihin saatiin myös piano, joka mahdollisti monipuolisemmat musiikkiesitykset. Erilaisia esitelmiä alettiin radioimaan jo syksyllä 1924 ja Pariisin olympialaisten aikaan kesällä 1924 luettiin radiossa Suomen Tietotoimiston asiamieheltä saatuja kisatuloksia.

Tammerkosken radioasema

Ullakkotilat olivat kuitenkin huono paikka radioasemalle, sillä puhelintalon monet puhelinlangat aiheuttivat häiriöitä lähetyksille. Siksi Hauvonen etsikin parempaa paikkaa, johon voisi vetää radioaseman lähetysantennin. Antenni päätettiin vetää Tammerkosken yli teatteritalon tornista Ruuskasen talon katolle. Radiolähetin piti sijoittaa kosken rantaan pieneen kioskin kaltaiseen mökkiin. Tätä varten tarvittiin kuitenkin kaupungin rahatoimikamarin hyväksyntä. Keskustelun - jossa esitettiin vastustaviakin mielipiteitä - jälkeen valtuusto myöntyi vuokraamaan Tampereen Radioyhdistykselle radioasemaa varten 6 neliömetrin suuruisen alueen Teatteritalon ja Tammerkosken väliltä ja antoi luvan antennin vetämiseen kosken yli. Varsinainen ohjelma tehtiin usein teatteritalosta vuokratussa huoneessa.

Uusitun radioaseman rakennuskustannukset olisivat radioyhdistykselle yksin olleet liian suuret, mutta yhdistyksen hyvien suhteiden ansionsa uudelle radioasemalle saatiin runsaasti "sponsoreita". Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer laati ilmaiseksi asemarakennuksen piirustukset ja Otra Oy (eli silloinen Tampereen Rakennuskonttori) ja sen johtajat kauppaneuvos A. Hahl ja K.B. Saarela lahjoittivat suuren osan rakennustarpeista. Lisäksi silloinen kauppaneuvos Emil Aaltonen lahjoitti koko asemarakennuksen urakkasumman 10000 markkaa. Tampereen sähkölaitos tuki radioasemaa myymällä radioyhdistykselle sähköä samaan halpaan hintaan kuin kaupungin laitoksillekin. Se, että radioyhdistyksen puuhamiehinä oli useita sähkölaitoksen teknikoita, ei ainakaan heikentänyt suhteita sähkölaitokseen.

Tammerkosken aseman avajaislähetys oli maanantaina 1.12.1924. Aluksi radio-ohjelmaa lähetettiin 5 päivänä viikossa iltakahdeksasta kymmeneen. Ohjelma sisälsi orkesteri- ja lauluesityksiä, puheita ja esitelmiä. Asema sijaitsi teatterin yhteydessä, joten pian myös monet Tampereen Työväen Teatterin näyttelijät puhetaidon ammattilaisina avustivat radiolähetyksissä. Vuonna 1925 alkoi Tammerkosken asema ensimmäisenä Suomessa radioimaan sunnuntain jumalanpalveluksia tuomiokirkosta. Tamperalaisten muistiin on jäänyt myös tiettävästi Suomen ensimmäinen suora radioreportaasi. Sen teki asemanhoitaja Hauvonen, joka radioon kuuluttaessaan yht'äkkiä totesi: "Nyt tuossa radioaseman kohdalla hyppäsi joku nainen koskeen". Puhelinteknikko U. Linnanlahti muistelee, että Lauri Tiitola olisi hypännyt vaatteet päällä naista pelastamaan, mutta tapaus päättyi kuitenkin onnellisesti kun nainen saatiin ylös koskesta Takon kohdalla. Uusi lähetinasema ja antenni sallivat myös lähetystehon nostamisen entistä huomattavasti suuremmaksi. Tammerkosken radioasemaa kuunneltiinkin Joensuussa, Kemijärvellä ja jopa laivassa Tukholman satamassa.

Tammerkosken radioaseman avajaispäivän ohjelma 1.12.1924
8 - 8.15	Orkesterisoittoa, kapellimestari Gennaro Romano
8.15 - 8.30	Avajaispuhe, kauppaneuvos Emil Aaltonen
8.30 - 9	Viisuja, näyttelijä Väinö Luutonen
9 - 9.30	Selostus Tampereen radioasemasta, varatuomari Yrjö Raevuori
9.30-10	Orkesterinsoittoa, kapellimestari Romano

Yleisradion aloitettua toimintansa Tampereen radioasema teki yhteistyötä sen kanssa. Eino Jutikkalan mukaan Tampereen radiolla oli ennakkoluulojen murtajana ja yleisen mielipiteen kypsyttäjänä uraauurtava merkitys Suomen viestinnän historiassa. Kun valtio 1930 rakensi radioaseman Pyynikin näkötornin yhteyteen, loppui Tammerkosken aseman toiminta. Pyynikin asemanhoitajana jatkoi jo Tammerkosken asemaa Arvi Hauvosen jälkeen hoitanut Georg Horne. Arvi Hauvosesta taas tuli Yleisradion Lahden suuraseman pitkäaikainen johtaja.