Väinö Voionmaa (1869-1947)

Kansansivistysmies ja parlamentaristi

Väinö Voionmaasta on kirjoitettu paljon suuria sanoja. Väinö Voionmaa oli ennen muuta aatteen mies. Hänessä yhdistyi isältä peritty kansallisuus- ja kansanvalistusaate sekä äidin perua oleva sosiaalisen tasa-arvon asia. Ajatella vapaasti oli hänen mielestään suurta, mutta vielä merkittävämpää oli ajatella oikeudenmukaisesti ja sosiaalisesti.

Voionmaa korosti, että taloudellisten olosuhteiden parantuminen ilman vastaavaa henkisten voimavarojen karttumista olisi kohtalokasta. Työväenliike oli hänen mielestään kasvanut enemmän laajuutta kuin syvyyttä, ja tätä puutetta oli aika ryhtyä korjaamaan. oionmaan elämäntyön pysyvin muistomerkki onkin Työväen Sivistysliitto, jonka hän perusti ja jota hän arvovaltaisesti johti.

"Pätevä tieto" ja "eettinen vakaumus" olivat Voionmaalle pohja, jolle yhteiskuntaelämä piti rakentaa. Aineellisen riiston ohella porvarillisessa yhteiskunnassa oli myös henkistä riistoa, sillä työväestöllä ei ollut samoja mahdollisuuksia sivistyksen hankintaan kuin parempiosaisilla. Työväestön oli rohkeasti itse hankittava ihmisarvo ja omanarvontunto sekä entistä arvokkaampi solidaarisuuden tunto. Sivistystyö oli tie tähän.

Voionmaa halusi korostaa eduskunnan, kansan valitsimien edustajien, valtaa ja parlamentaristista järjestelmää. Hän puolusti puolueisiin rakentuvaa poliittista järjestelmää silloin kun se ei ollut suosittua. Hän vaati puolue-elämään enemmän ryhtiä, moraalia ja selkeyttä. Hän punnitsi vaistomaisesti poliitikon merkityksen sen mukaan, mikä oli asianomaisen kanta demokratiaan, Kansainliittoon ja kieltolakiin. Voionmaa korosti kansanedustajan velvollisuutta käyttäytyä vastustajaansakin kohtaan hienotunteisesti. 1920-luvulla hän valitti, että politiikasta puuttui suhteellisuudentajua, intohimot riehuivat ja suvaitsemattomuutta oli paljon. 1930-luvulla Voionmaai toivoi lähentämään vapaamielisiä porvareita (maalaisliittoa) ja sosialidemokraatteja. Kun punamultahallitus syntyi vuonna 1937, Voionmaa tervehti sitä ilolla ja totesi, että parlamentarismin kriisi oli onnellisesti ohitse

Voionmaa oli myös rauhanaatteen kannattaja. Hän toisti usein, että "samaan sivistysmaailmaan kuulumme kaikki". Hän valitti, että jääkäriliike oli tuonut militarismin Suomeen. Voionmaan mielestä Suomen oli liityttävä puutteelliseenkin Kansainliittoon, "sivistyskansojen liikkeeseen", jo pelkästään aatteellisista syistä. Kun Kansainliittoa moitittiin tehottomuudesta, oli Voionmaa ensimmäisenä puolustamassa Kansainliiton aatetta, "Ei saa heittää toivoa!" hän sanoi.

Vähintäänkin yhtä paljon kuin raittiusmies, pasifisti, demokraatti ja kansansivistyksen airue, Väinö Voionmaa kuitenkin oli historioitsija. Ulkoministeri Väinö Voionmaa kirjoitti vaimolleen Genevestä 1927, että "todellinen Väinö Voionmaa ajattelee vain Hämeen historiaa". Hänen toimestaan ensi kerran astui uudenaikainen suomalainen teollisuus- ja kaupunkiyhteiskunta ja nimenomaan sen työväestö ongelmineen historiantutkimuksemme piiriin.