Asiakkaita, alkoholia ja säännöstelyä

Sota-aikana ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin ravintoloissa ei ollut pulaa asiakkaista. Asiakaskunnan rakenne muuttui huomattavasti, kun ravintoloissa asioivat kauppamatkustajien ja liikemiesten sijaan sotilaat, nuoret ja naiset. Myös kokonaiset perheet alkoivat käydä syömässä ravintoloissa, mikä oli vielä 1930-luvulla ollut melko harvinaista. Osuusliike Tuotannossa arveltiin vuonna 1944, että syynä ravintoloiden kasvaneisiin asiakasmääriin oli se, että kaupunkiin tuli jatkuvasti uutta väestöä, eikä entisilläkään asukkailla ollut asuntopulasta johtuen kunnollisia keittomahdollisuuksia.

Kaupoista ei juurikaan löytynyt tavaraa ostettavaksi. Monien ravintoloitsijoiden mielestä ruoka oli sota-aikana ihmisten tärkein syy tulla ravintolaan. Voikin sanoa, että ruokajonot ja kaasupula ajoi ravintola-asiakkaiksi ne, joilla oli rahaa käytettävänään. Tällaisia ryhmiä olivat erityisesti nuoret ja naiset, jotka olivat monelta osin korvaamassa miehiä työelämässä.

Tunnelma ravintolassa ei välttämättä ollut kovinkaan hilpeä. Asiakkaista tuli usein tiukan kontrollin myötä hermostuneita ja epäluuloisia. Ravintoloista varastettiin paljon ruokailuvälineitä ja muita tarvikkeita. Toisaalta myös henkilökunnan moraali aleni, kun elantoa oli turvattava laittomin keinoin.

Poikkeusolot muuttivat myös alkoholin käyttöä. Alkoholin kokonaiskulutus väheni, mutta juomatavoista tuli rajumpia ja väkevän viinan käyttö lisääntyi. Tampereen väkijuomaliikkeen tarkastaja E.J. Axénin mukaan alkoholin kasvanut käyttö oli osaltaan seuraus ”sota-ajan haitallisista vaikutuksista”. Sota-aikana Tampereen ravintoloissa kävi paljon asiakkaita myös päivisin, ja alkoholia tilattiin lähes jokaiseen pöytään. Tilanne pysyi samanlaisena vielä rauhankin tultua ja vasta 1940-luvun lopussa ravintoloissa alkoi taas olla väljempää ja ”raittiita pöytiäkin” oli jo ilmaantunut. Tapojen siistiytymistä oli havaittavissa muutenkin. Mm. oikean kahvin saaminen uudestaan myyntiin rauhoitti kosteaa ravintolaelämää.

Juhlahumua Tammerissa vappuna 1950-luvun alussa. Kuva: Pekka Kosonen.Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tamperelaisten ravintoloiden ehdoton suosikkijuoma 1940-1950-luvuilla oli jaloviina – se loppui varastosta aina ensimmäisenä. Myös ”katajanmarja” eli gini oli kysytty juoma. Vilkkain juhlimispäivä oli lauantai ja sunnuntai puolestaan hiljaisin.