Teksti Hannu Välimäki
Palokunnan toiminta
[PALOTOIMI 1900-1918] [PALOTOIMEN
KEHITTYMINEN ] [PALOMIEHEN ELÄMÄÄ]
[PALOKUNNAN TOIMINTA]
Tehokkaan palontorjunnan edellytyksenä olivat 1900-luvun
alussa, kuten tänä päivänäkin toimiva
palonvalvonta sekä hälytysjärjestelmä. Pääasiallisen
valvonnan suorittivat palokunnan palovartijat ja päivystäjät,
mutta myös jokaisella kaupunkilaisella oli velvollisuus ilmoittaa
havaitsemastaan tulipalosta palolaitokselle. Jotta tieto uhkaavasta
palosta saataisiin mahdollisimman nopeasti paloasemalle, alettiin
kehittää tehokkaampia hälytysjärjestelmiä.
Tätä tarkoitusta palvelemaan hankittiin Tampereelle
vuonna 1898 palolennättimiä eli palotelegraafeja, joita
sähkölaitos asensi alkuvaiheessa parikymmentä kappaletta
kadunkulmiin ympäri kaupunkia.
Palokello oli nopea ja helppokäyttöinen tapa
hälyttää palokunta paikalle tulipalon uhatessa. Palokelloa käytettiinkin
Tampereella ylivomaisesti eniten palokunnan hälyttämiseen
ennen puhelimen yleistymistä. Kuvaaja tuntematon, Tampereen
museoiden kuva-arkisto.
Palolennättimen käyttö oli helppoa ja nopeaa:
nappia painamalla annettiin hälytys paloasemalle, jossa tiedettiin
heti mistä hälytys oli annettu. Juuri käytännöllisyytensä
vuoksi palolennätin olikin yleisin tapa hälyttää
palokunta paikalle ennen puhelimen yleistymistä 1910-luvun
jälkipuoliskolla. Palolennättimen ja puhelimen lisäksi
hälytyksiä annettiin toisinaan suullisesti palokunnan
portinvartijalle, osan hälytyksistä tekivät puolestaan
palovartijat havaittuaan tulipalon aseman palotornista.
Palokunnalle annettujen hälytysten määrä
vaihteli jonkin verran pysytellen kuitenkin useimpina vuosina
yli neljänkymmenen hälytyksen tasolla. Tulipalojen osuus
kaikista hälytyksistä vuosittain oli keskimäärin
hieman yli puolet. Varsinaisten tulipalojen ohessa palokuntaa
työllistivät useimmiten asuinrakennusten savupiipuissa
syttyneet nokivalkeat. Myös erehdyksessä annettuja sekä
tahallaan tehtyjä ilkivaltaisia ja turhanaikaisia hälytyksiä
sattui muutamia joka vuosi. Tulipalojen aiheuttamat taloudelliset
vahingot vaihtelivat muutamasta kymmenestätuhannesta markasta
pahimpien vuosien satojentuhansien markkojen kuluihin.
Hälytykset vuosina 1900-1916 ja tulipalojen osuus niistä. Vuoden 1915 tiedot puuttuvat. Lähde: Palotoimiston vuosikertomus 1900-1914, 1916-1917.
Hälytyksen tultua toiminta paloasemalla oli ripeää,
hyvin organisoitua ja harjoiteltua. Hevosten pilttuiden ovet aukenivat
vipuvarsien avulla, jolloin hevoset rynnistivät omien rattaidensa
aisojen väliin. Valjaat putosivat hevosten selkään
ja palomiesten oli helppo kiinnittää ne nopeasti muutamalla
rivakalla liikkeellä. Kun palomiehet olivat kiirehtineet
kukin omalle paikalleen, saattoi ravi kohti palopaikkaa alkaa.
Palopaikalla palomestari johti toimintaa käskien ja ohjaten
miehistöä sammutustehtäviin sekä pelastamaan
tulen armoille joutuneita ihmisiä, eläimiä ja omaisuutta.
|