Teksti Hannu Välimäki

Palomiehen elämää

Palolaitos arkirutiineineen sääteli varsin pitkälti palokunnan henkilöstön elämää 1900-luvun alkupuolella. Vähäinen vapaa-aikakin oli tarkasti kontrolloitua: lomaa sai ainoastaan anomalla palopäälliköltä ja sitä oli mahdollista saada vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Paloasemalta ei saanut poistua ilman lupaa ja kaupungille päästettiin kerrallaan vain kuudesosa miehistöstä, joiden oli älytyksen tullessa palattava välittömästi takaisin asemalle. Kaupungista alipäälliköt ja palosotilaat saivat poistua vain poikkeustapauksissa ja palomestarin luvalla. Palomestarin puolestaan oli anottava lupa palotoimistolta, mikäli mieli poistua kaupungista.

Palolaitos muodosti hyvin tiiviin yhteisön, koska miehet asuivat paloasemalla. Niin vanhalla kuin uudellakin asemalla miehistö oli sijoitettu yhteismajoitukseen miehistötupiin. Uudella paloasemalla oli lisäksi perheasuntoja päällystön käyttöön sekä palomestarilla oma asunto toisessa kerroksessa. Vapaahetkiään palokuntalaiset saattoivat viettää aseman tarjoamien harrastusmahdollisuuksien puitteissa. Jo vuonna 1898 oli palolaitokselle perustettu oma kirjasto, johon kirjojen lisäksi hankittiin lehtiä. Uudelle paloasemalle rakennettiin lisäksi voimistelusali, jota hyödynnettiin myös harjoituksissa.

Palomiesten tehtäviin kuului sammutusöiden ohessa muitakin velvollisuuksia kuten vartiopalvelus ja työ kaupungin hyväksi mm. talvisin lumenluonnin ja kesäisin yleisten paikkojen kastelemisen muodossa. Varsinaisten virkatehtävien ohessa pidettiin harjoituksia ja huollettiin kalustoa. Harjoitukset olivatkin merkittävä osa palokunnan toimintaa: miesten fyysistä kuntoa sekä ammattitaitoa pidettiin yllä säännöllisillä harjoituksilla, johon miehistön lisäksi osallistuivat palokunnan hevoset.

Palokunnan miehiä letkurattaineen Finlayssonin pihassa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuva William Lomax, Tampereen museoiden kuva-arkistot.