Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Ulkomaankauppa
Maailmansota muutti suomalaisen talouselämän perusteellisesti. Sodan alettua vuonna 1914 Suomen ulkomaankauppa kasvoi, koska sodan seurauksena Venäjän tilaukset Suomesta kasvoivat. Huolimatta vilkkaasta viennistä Venäjälle kauppataseen vaje syveni länsimarkkinoiden sulkeutumisen vuoksi. Sodan seurauksena puhjennut Venäjän vallankumous ja sisällissota vuonna 1917 vaikuttivat tyrehdyttävästi kaikkien tuotannonalojen toimintaan. Tämä kehityskulku näkyy hyvin myös tuonnin ja viennin romahtamisena taulukossa 1.
Taulukko1. Tuonnin ja viennin arvon muutokset 1913-1919 lukuunottamatta vuosien 1918-19 inflaation vaikutusta.Maailmansotaa ennen Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Englanti, Saksa ja Venäjä. Maailmansodan vaikutuksesta kauppa Saksaan katkesi kokonaan, koska Saksa oli Venäjän vihollisvaltio. Samoin katkesi kauppa Englantiin, koska meritie sinne oli Saksan valvonnassa. Näin ollen Suomen suurin kauppakumppani vuoden 1917 alussa oli Venäjä, mutta myös kauppa Ruotsin kanssa lisääntyi, koska yhteydet sinne säilyivät. Ruotsista ja Ruotsin kautta läntiseen Eurooppaan tapahtunut tuonti, joka lisääntyi vuonna 1917 miltei yhtä suureksi kuin tuonti Venäjältä, muodostui elintärkeäksi henkireiäksi länteen. Ilman Venäjän viljaa ja Suomen teollisuuden Venäjän kauppaa Suomi olisi ajautunut nopeasti vaikeisiin taloudellisiin ongelmiin.
Venäjän-kaupan merkitys
Suomen kokonaisviennistä suuntautui vuonna 1917 yli 90% Venäjälle. Maa- ja metsätaloustuotteet käsittivät noin 80% kokonaisviennistä. Tärkeimpiä yksittäisiä vientiteollisuuden artikkeleita olivat sanomalehtipaperi ja sahatavara. Loput vientitavarat olivat kemian- ja metalliteollisuuden tuotteita. Viennin lisääminen Venäjälle törmäsi kuitenkin jatkuvasti paheneviin kuljetusvaikeuksiin, vaunupulaan, valuuttaongelmiin ja Suomen oman paperiteollisuuden kasvaneisiin tarpeisiin.
Tuonnista tuli vuonna 1917 noin 55% Venäjältä ja noin 40% Ruotsista. Eniten Suomeen tuotiin teollisuuden raaka-aineita, jotka olivat kokonaistuonnista noin 30%. Venäjän epävarma poliittinen ja taloudellinen tilanne yhdessä levottomuuksia aiheuttaneen elintarvikepulan kanssa katkaisivat yhteyksiä Suomeen.
Viljan tuonti Venäjältä loppui täysin vuoden 1917 loppuun mennessä, kun vuonna 1915 se oli ollut noin 20% Suomen kokonaistuonnista. Suomen maatalouden ollessa karjatalousvaltainen joutui maan elintarvikehuolto kestämättömään tilanteeseen. Viranomaisten loppuvuodesta 1916 ja keväällä 1917 toimeenpanema säännöstely voi-, liha- ja maitokortteineen ei riittänyt turvaamaan edes kotimaisten elintarvikkeiden häiriötöntä saantia.
Vuonna 1917 maamme vienti- ja tuontikauppa painottui Venäjän osalta Helsinkiin, Viipuriin ja Turkuun. Ruotsiin kauppaa käytiin lähinnä Torniosta, Kemistä ja Vaasasta. Selvästi vilkkain kauppapaikka oli Helsinki, koska noin 30 % ulkomaankaupan kokonaisarvosta kulki sen kautta.
Suomen itsenäistyttyä piti ulkomaankauppasuhteet järjestää uudelleen. Idänkaupan loputtua alettiin kauppasuhteita solmia länteen, kun maailmansota oli ohi. Sahatavaran kysyntä olikin taattua koko 1920-luvun, kun Eurooppaa jälleenrakennettiin maailmansodan jälkeen.
Kirjallisuutta
Kuisma, Markku: Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920. Helsinki 1993.
Pihkala, Erkki: Suomen Venäjän kauppa vuosina 1860-1917. Helsinki 1970.
Pihkala, Erkki: Suomen ulkomaankauppa 1860-1917. Helsinki 1969.
Suomen taloushistoria 2. Helsinki 1982.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1919. Helsinki 1920.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Pasi Savolainen < ps57563@uta.fi> ja Terhi Tasanen <tt52301@uta.fi>