SKDL:n kunnallispolitiikan menestys

Skdl:n valtuustoryhmän ajamien asioiden menestys jäi varsin vaisuksi 1940-1960-luvuilla. Syynä tähän oli muun muassa se, että kansandemokraattiset valtuutetut olivat liian kokemattomia kunnallispolitiikassa. Politiikan menestyksekkääseen harjoittamiseen kuuluu valmius sopimiseen ja kompromisseihin muiden poliittisten toimijoiden kanssa. Tähän kansandemokraateilla ei ollut valmiuksia tai edellytyksiä. Toisaalta SKP:n johdossa kunnallispolitiikan harjoittamista ei arvostettu. Valta piti ottaa valtiollisella tasolla ja ulottaa sieltä paikalliselle tasolle. Tällöin ajatuksia ei tarvinnut uhrata kunnallispolitiikkaan.

Vasta kun Skdl joutui sivuraiteille valtiollisen politiikan tasolla vuoden 1948 aikana, kansandemokraatit huomasivat hiljalleen paikallisen tason merkityksen. Tällöinkin kunnallispolitiikasta tuli hallituspolitiikan korvike, jonka kautta ajettiin valtiollisen politiikan piiriin kuuluvia asioita, josta rauhanpolitiikka on hyvä esimerkki. Ja lopuksi: poliittiset vastustajat olivat liian vahvoja ja haluttomia yhteistoimintaan. Tämä näkyi erityisesti Tampereen kunnallispolitiikassa. Sosiaalidemokraattien ja porvarien muodostama aseveliakseli piti Tampereella poliittista valtaa suvereenisti. Kansandemokraateille oli tarjolla lähinnä suupaloja - jos aina niitäkään.

Kansandemokraattien rooli oli toimia Tampereen kaupunginvaltuustossa eräänlaisena oppositiona. Skdl:n valtuustoryhmä toi esille tärkeinä pitämiään asioita, jotka useimmiten liittyivät työn, köyhyyden ja toimeentulon teemojen piiriin. Näihin kuuluivat asunto- ja työllisyyspolitiikka sekä kysymykset sähkön hinnasta ja kaupungin työntekijöiden palkankorotuksista. SKDL:n valtuutettujen linjana oli puolustaa vähävaraisten etuuksia ja oikeuksia. Täysin pyyteetöntä köyhien puolustaminen ei ollut. Osaltaan vähävaraisten puolustaminen liittyi taisteluun työläisten kannatuksesta sosiaalidemokraattien kanssa.

Mikä sitten oli kansandemokraattisen liikkeen merkitys tutkitulla ajanjaksolla? Ehkä tärkein merkitys oli antaa vaihtoehdolle ääni, ja kansandemokraattinen liike tarjosi äänelle kanavan. Kun parhaimmillaan neljännes koko kansasta ja kolmannes tamperelaisista äänesti SKDL:ää, niin on selvää, että liikkeen tarjoamille ajatuksille ja politiikalle oli tilausta. Toisin kuin ennen sotia, näille ajatuksille annettiin nyt laillinen purkautumisväylä yhteiskunnassa.