Tampereen uskonnollinen elämä 1918-1939

Kirkolliset toimitukset

Ne kirkolliset tavat, jotka koskettivat lähes jokaista kaupunkilaista, liittyivät kirkollisiin toimituksiin elämän käännekohdissa. Kasteista suurin osa toimitettiin pappien kodeissa, jonne lapsen toivat kummit. Jos lapsi kastettiin kirkossa, tapahtui se sakaristossa, sillä varsinaisia kastemaljoja ei kirkoissa ollut. Kotikasteet alkoivat lisääntyä ja levitä myös tamperelaisiin työläiskoteihin 1930-luvun puolivälissä. Tapana oli kastaa lapset kuukauden ikäisenä. Osa lapsista jäi ilman kastetta vanhempien uskontokielteisyyden tai uskonnollisesta vakaumuksesta johtuvan kirkkokriittisyyden vuoksi. Toimituksen luonnetta eivät monetkaan käsittäneet. Eniten arvoa kasteelle antoivat uskonnollisesti aktiiviset, evankelisesta herätysliikkeestä vaikutteita saaneet ihmiset.

Avioliittoa solmittaessa suuri osa vihittävistä pareista kävi papin kotona vihityttämässä itsensä. Monasti toimitus suoritettiin myös vihittävien kotona. Kolmas vaihtoehto työläispariskunnillekin oli häiden viettäminen. Tuolloin kokoonnuttiin jopa parin sadan hengen voimin joko tehtaan tai yhdistyksen kokoushuoneeseen juhlimaan. Useissa tapauksissa pari oli muuttanut yhteen asumaan jo ennen vihkimistä ja ensimmäinen lapsi syntyi varsin pian häitten jälkeen.

Kuolemantapauksissa ja onnettomuuksien sattuessa liki kaikki tamperelaiset toivoivat papeilta uskonnollista lohdutusta. Hautaukset kirkko pyrki järjestämään joustavasti. Yleiset maksuttomat hautaukset pidettiin sunnuntaisin, tiistaisin ja perjantaisin, tosin keskitalvella vain sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Hautausta toimittava pappi piti toimituksissa "lyhyen uskonnollisen puheen kosketellen tilaisuuteen sopivalla tavalla elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä". Tamperelaiset halusivat kuitenkin kasvavassa määrin itse valita hautaamisajan ja hautausta toimittavan papin siitä huolimatta, että he näin joutuivat hieman myös maksamaan.