Työttömyys vaihtui valtion töihin

Tavallisen tamperelaisen näkökulmasta sota merkitsi alkuvuonna 1915 voitetun työttömyyden jälkeen varsinkin ammattityömiehille runsaita työtilaisuuksia ja kohonneita palkkoja. Mutta ennen pitkää se merkitsi myös kohonneita hintoja. Jo toukokuuhun 1915 mennessä tämä oli muodostunut niin huomattavaksi ongelmaksi, että kaupunginvaltuuston valmistusvaliokunta vaati ryhdyttäväksi joihinkin toimenpiteisiin hintojen alentamiseksi. Samalla ihmeteltiin että mikä oikein aiheutti korkeat hinnat kaupungissa. Yhtenä selityksenä tarjottiin sitä, että aamulla aikaisin keinottelijat ostivat kaupunkiin tulevilta maalaisilta näiden tuotteet ja myivät ne sitten korotetulla hinnalla kaupunkilaisille. Sodan edetessä myös tuotteiden säännöstely tuli kaupunkilaisten elämään.

Tampereen tehtaat hankkivat runsaasti sotilastarviketilauksia.Tilauksia oli monenlaisia. Insinööri A. Stenbeckin omistamassa Korukutomossa valmistettiin Venäjän armeijan hevosia varten kauransyöttöpusseja sekä kankaisia ämpäreitä. Tampereen Pellavatehdas hankki itselleen päähankkijan aseman sotilastelttojen valmistukseen. Erityisen tuottoisaksi sota-aika muodostui nahka- ja kutomoteollisuuden sekä kone- ja kemiallisen teollisuuden aloilla.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän sotatarviketilaukset aikaansaivat korkeasuhdeen varsinkin nahka-, kone- ja tekstiiliteollisuuden aloilla. Venäjän armeija tarvitsi myös sotilailleen runsaasti jalkineita. Tampereelle alettiin vuonna 1915 rakentaa kuvassa oikealla näkyvää Hyppösen kenkätehdasta. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Teollisuuden suurin ongelma oli raaka-aineiden puute. Sota oli osittain katkaissut kauppayhteyksiä ulkomaille ja liikenneyhteydet Venäjälle olivat sotilaskuljetusten rasittamia. Vaikeinta oli puuvillan saanti ulkomailta. Säännöllisten yhteyksien katkettua ryhtyi Lapinniemen puuvillatehdas ensimmäiseksi kuljettamaan raakapuuvillaa Jäämeren rannikolle ja sieltä rekikuljetuksilla Lapin läpi rautatien varteen ja sitä kautta Tampereelle asti.

Tamperelaisen sota-ajan teollisuuden erityispiirteeksi muodostui kirjekuorien valmistaminen. Venäjän armeija tarvitsi paljon kirjekuoria ja niitä tilattiin myös tamperelaisilta tehtailta. Tehtailija Rafael Haarlan ohella myös pienemmät yrittäjät innostuivat asiasta ja jopa lapsia kodeissa kiinnitettiin tähän työhön.

Työtilaisuuksia oli myös ammattitaidottomalle väelle tarjolla runsaasti vuodesta 1915 alkaen. Siitä alkaen nimittäin vuoteen 1917 tehtiin Tampereenkin ympäristössä linnoitustöitä. Pispala muodosti kolmannen ja viimeisen Tamperetta suojaavan vyöhykkeen lännestä, Porin suunnalta mahdollisesti tulevaa maihinnousevien saksalaisten hyökkäystä vastaan. Ensimmäinen linnoitusketju oli Pitkänniemen vaiheilla ja toinen Villilässä. Pispalaan rakennettiin ampumahautoja sekä betonibunkkereita. Maisema muuttui kun harjun puutkin hakattiin maahan.