Tamperelainen naisvoimistelu 1940-60

Tampere perinteisesti TUL:n naispiireistä vahvimpia

Tampere oli perinteisesti ollut TUL:n "naispiireistä" vahvimpia. 1930-luvun lopulla Tampere oli naislukumäärältään vahvin TUL:n piireistä Helsingin ja Kymenlaakson tullessa seuraavina. Neljän suurimman TUL:n naisseuran joukossa oli kolme tamperelaisseuraa: Tampereen Säkenet, Tampereen Työväen Naisvoimistelijat ja Tampereen Toive. Sama suunta jatkui 1940-luvullakin. Vuonna 1945 ylivoimaisesti eniten naisia kokosi Tampereen piiri (yli 3 000 naista, tyttöjä 2 000) toisella sijalla olleen Varsinais-Suomen piirin jäädessä selvästi (1 700 naista, 1 300 tyttöä).

Voimistelu oli naisten harrastamista lajeista ykkönen TUL:nkin puolella. 1920-luvulla alkoi yleisseurojen naisosastojen ohessa syntyä myös itsenäisiä naisvoimisteluseuroja, ja ensimmäinen TUL:ään kuuluva varsinainen naisvoimisteluseura Tampereella oli Tampereen Toive (1926). Toiveen vanavedessä perustettiin myös Tampereen Säkenet (1929) ja Tampereen Työväen Naisvoimistelijat (1932). Sodan jälkeen TUL:n tamperelaisista varsinaisista naisvoimisteluseuroista toimivat enää Tampereen Säkenet ja Tampereen Työväen Naisvoimistelijat, kun Tampereen Toive liittyi Tampereen Kullervoon vuonna 1945. TUL:ään kuuluvista tamperelaisista yleisseuroista Tampereen Kisa-Tovereilla, Rantaperkiön Iskulla ja Tampereen Kilpa-Veljillä oli omat naisosastonsa, jotka harrastivat pääasiassa voimistelua. Tampereen Kisa-Tovereiden naisosasto oli historiallinen, koska se oli ensimmäinen TUL:n seuraan perustettu naisosasto. 1930-luvun lopulla Kisa-Tovereilla oli TUL:n yleisseuroista eniten naisia jäseninään.

Voimisteluesitys TUL:n Tampereen piirin piirijuhlassa Pyynikin kentällä 1951. Piirijuhlien kohokohtana olivat juhlakulkue ja yhteisvoimisteluesitys. Vuonna 1951 yhteisvoimistelunäytöksessä oli kaikkiaan yhteensä 844 miestä, naista, tyttöä ja poikaa. Kuva: Pekka Kosonen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Perinteinen naisvoimistelu, vapaavoimistelu oli naisvoimisteluseurojen pääharrastus, mutta sen ohessa harrastettiin niin telinevoimistelua kuin kansantanhuakin. Henkisestäkin puolesta pidettiin huolta, ja tästä esimerkkinä olivat seurojen ylläpitämät opinto- ja askartelukerhot, käsityökerhot ja yhteiset retket. TUL:n liitto- ja piirijuhlille tamperelaiset seurat lähtivät sankoin joukoin ikään katsomatta. Monella seuralla oli myös omat esiintymisjoukkueensa, jotka kiersivät esiintymässä erilaisissa tilaisuuksissa ja osallistuivat voimistelukilpailuihin. TUL:n tamperelaisista telinevoimistelijoista menestyneimpiä olivat Tampereen Kilpa-Veljien Pirkko Nieminen ja Tampereen Kisa-Toverien Vappu Salonen. Pirkko Nieminen voitti 1950-luvulla kolmesti TUL:n yleismestaruuden voimistelussa sekä osallistui useisiin kansainvälisiin kilpailuihin mukaanlukien Moskovan MM-kilpailut 1958. Vappu Salonen puolestaan kilpaili monissa kansainvälisissä kilpailuissa ja oli mukana Suomen naisvoimistelujoukkueessa Helsingin olympialaisissa.

Liitto- ja piirijuhlista puhuttaessa erityismaininnan ansaitsee vuoden 1956 TUL:n naisten liittopäivät. Nämä liittopäivät olivat ensimmäinen TUL:n naisten massaliikuntatapahtuma, ja paikkana silloin oli Tampere. Liittopäivien järjestelyihin osallistui lähes koko Tampereen piiri, mutta päävastuun liittopäivien toteuttamisesta kantoi kuitenkin piirin naisjaosto. Naisten liittopäivien ohjelmaan kuului monenlaista tapahtumaa. Liittopäivät huipentuivat suureen pääjuhlaan, jonka näyttämönä oli Pyynikin urheilukenttä. Pääjuhlaan osallistui kaikkiaan yli 5 000 naista ja tyttöä. Voimistelun massaesitysten lisäksi ohjelmassa oli muun muassa liittopäivien ulkomaisten vieraiden, tsekkoslovakialaisten naisten telinevoimistelunäytökset ja Tampereen Työväen Teatterissa järjestetyt kolme loppuunmyytyä liikuntanäytöstä, joissa esiintyi 23 nais- ja tyttöjoukkuetta. TUL:n naisten liittopäivien tavoitteena oli myös yhdistää naisvoimistelijoita ja -urheilijoita. Niinpä liittopäivien ohjelmassa oli myös yleisurheilukilpailut, joissa mukana oli Itävallan Työväen urheiluliiton naisurheilijoita sekä TUL:n naisten lentopallon mestaruuskilpailut. Tampereella pidetyt TUL:n naisten ensimmäiset liittopäivät aloittivat naisten liittopäiväperinteen, joka jatkui aina seuraavat parikymmentä vuotta Turun liittopäiviin 1976 asti.

Piirijuhlat kokosivat seuroja ja urheilijoita aina Tampereen lähiympäristöä myöten. 1940-luvun loppu oli piirijuhlien huippuaikaa osanottajamäärillä mitattuna. 1950-luvulla alkoi lievä laskusuuntaus osanottajamäärissä, ja sen vuoksi juhlia ei järjestetty enää joka vuosi. Kuvassa voimistelijoita vuoden 1957 piirijuhlilla. Kuva: E. Kauppila, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vaikka Tampere oli naislukumäärältään TUL:n piireistä vahvimpia, sillä ei ollut omaa voimistelu- ja liikuntaopistoa, vaan monet TUL:n tamperelaisnaiset saivat ohjaajakoulutuksensa ja muun voimistelukoulutuksen Pajulahden opistossa. Sodan jälkeen Pajulahden kursseille oli entistä vaikeampi päästä, ja niinpä TUL:n Tampereen piirin naiset alkoivat suunnitella oman voimistelukodin hankkimista. Joulukuussa 1948 perustettiin Naisten Voimisteluopistosäätiö ja sen tarkoituksena oli Hämeen läänin alueelle kaavaillun naisten voimistelu- ja lomanviettokodin rakentaminen, ylläpitäminen ja hoitaminen. Uutteran työn tuloksena ja säätiön perustajajäsenten mentyä pankin myöntämän lainan henkilökohtaisiksi takaajiksi, saatiin ostettua Näsijärven rannalta Ylöjärveltä huvila. Tästä paikasta tuli Näsirinteen voimisteluopisto, ja se avattiin kesällä 1953.

Vuosien myötä Näsirinne laajeni, ja vuonna 1956 TUL:n naisten liittopäivien yhteydessä vihittiin käyttöön sauna ja asuntorakennus. Kolme vuotta myöhemmin 1959 Näsirinteeseen valmistui voimisteluhalli. Näsirinteen kurssitoiminta oli monipuolista. Kurssitoimintaan kuuluivat alkuvaiheessa muun muassa naisten ja lasten voimistelunohjaajakurssit, kansantanhu-, uinti- ja leirikurssit, ikinuorten leirikurssit sekä seuratoimitsijakurssit. Ensimmäisenä kesänä 1953 opistolla pidettiin kolme kurssia. Vähitellen kurssitoiminta laajeni, ja muutaman vuoden kuluttua ei pärjätty enää vapaaehtoisvoimin, vaan kouluttajiksi palkattiin kaksi voimistelunopettajaa. TUL:n Tampereen piirin kurssitoiminta keskittyi paljolti Näsirinteeseen, ja myös TUL:n naistoimikunta käytti Näsirinnettä koulutus- ja kokouspaikkanaan. 1970-luvun lopulla Näsirinteen puitteet paranivat, mutta kurssien määrä alkoi laskea. Lisäksi liikuntalain muutos 1981 jätti vain kesäkuukaisina toimineen Näsirinteen pois valtionavun piiristä. Lopulta opisto myytiin 1982.