Tamperelainen naisvoimistelu 1940-60

Naisvoimistelulla pitkät perinteet Tampereella

Voimistelu kuului naisten suosituimpien lajien joukkoon. Tampereella naisvoimistelulla ja voimistelulla yleensäkin oli vahvat perinteet. Tampereen vanhimmista seuroista monet olivat voimisteluseuroja, kuten Tampereen Voimisteluseura (1887), Finlaysonin puuvillatehtaan voimistelu- ja urheiluseura (1891) ja Tampereen Naisvoimistelijat (1898). Myös Tampereen kaupunki teki uraauurtavaa työtä voimistelun saralla, sillä Tampereella avattiin Suomen ensimmäiset kunnalliset voimistelusalit vuonna 1933. Käsite "Kunnalliset" vakiintuikin pian kaupungilla tarkoittamaan Frenckellin paperitehtaan saliin kunnostettua kunnallista voimistelusalia.

Kunnalliset voimistelusalit olivat ahkerassa käytössä, kun urheiluseurat, koululuokat ja muut ryhmät tulivat omalla vuorollaan voimistelemaan. Kunnallisilla voimistelusaleilla oli kaksi salia, toinen miehille ja toinen naisille. Myöhemmin vuonna 1947 voimistelusalien yhteyteen avattiin myös voimailusali. Kuva: E. M. Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

1950-luvun lopulla Tampereella oli seitsemän varsinaista naisvoimisteluseuraa ja viisi yleisseuraa, joiden naisjaostojen päälajina oli voimistelu. Varsinaisia naisvoimisteluseuroja olivat Tampereen Naisvoimistelijat (perustettu 1898), Tampereen Työväen Naisvoimistelijat (1932), Tampereen Säkenet (1929), Pyrkivä (alunperin Finlayson ja Kumppanien Naisvoimisteluseura 1908), naisvoimisteluseura Aino (1907), Hämeen Naisvoimistelijat (1928) ja Tampereen Karjalaiset Naisvoimistelijat (1946). Yleisseuroja, joilla oli omat voimisteluun keskittyneet naisjaostonsa, olivat puolestaan Tampereen Pyrintö, Tampereen Kisatoverit, Rantaperkiön Isku, Tampereen Kilpa-veljet ja Tampereen Voimistelijat. Varsinaisista naisvoimisteluseuroista TUL:ään kuuluvia seuroja olivat Tampereen Työväen Naisvoimistelijat ja Tampereen Säkenet, ja Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon (SNLL) kuuluvia Tampereen Naisvoimistelijat, Pyrkivä, Hämeen Naisvoimistelijat, naisvoimisteluseura Aino ja Tampereen Karjalaiset Naisvoimistelijat. SNLL liittyi SVUL:ään vuonna 1947, mutta se sai kuitenkin jatkaa täysin itsenäisesti samoin kuin muutkin SVUL:n erikoisliitot. 1930-luvun lopulla Tampereen suurimpiin TUL:n naisvoimisteluseuroihin kuulunut Tampereen Toive liittyi vuonna 1945 Tampereen Kullervoon.

Sodanjälkeisinä vuosina koko suomalainen naisvoimistelu joutui hakemaan paikkaansa ja suuntaansa. Naisvoimistelun perusajatuksena oli pitkään ollut se, että voimistelu kuului kaikille, ja tätä perusajatusta vastaan soti kilpaileminen, joka asetti voimistelijat eriarvoiseen asemaan. TUL:ssä oli joukkuevoimistelussa kilpailtu vain satunnaisesti seura- ja piiritasolla eikä henkilökohtaisia kilpailuja oltu järjestetty sitten 1920-luvun alkuvuosien. Sotien jälkeen kilpailujen vastaisesta periaatteesta alettiin TUL:ssä luopua, mihin vaikuttivat ulkomaiden esimerkki ja lähestyvät Helsingin olympialaiset. Vuonna 1947 pidettiinkin TUL:n ensimmäiset joukkuevoimistelun mestaruuskilpailut, joihin muun muassa Tampereen Työväen Naisvoimistelijat osallistuivat. Samanlaisia ajatuksia varsinaisen kilpailutoiminnan aloittamisen suhteen oli myös SVUL:ssä, joka päätti 1948-49 ottaa ohjelmaansa joukkue- ja henkilökohtaiset kilpailut. TUL:llä ja SVUL:llä oli omat joukkuevoimistelun mestaruuskilpailunsa, ja liittojen yhteistyö rajoittui ennen 1980-lukua lähestulkoon Helsingin olympiakisojen yhteisesiintymisiin.

Voimistelija Pyhäjärven rannalla. Kuva: Aarne Pietinen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Naisvoimisteluseurojen toiminnassa pääpaino oli naisten liikunnan edistämisessä ja liikunnan tuomisessa kaikkien ulottuville. Naisvoimisteluseuroilla oli omat niin sanotut valiovoimistelijaryhmänsä, jotka harjoittelivat määrätietoisemmin erilaisia näytöksiä ja juhlia varten, mutta valtaosa naisvoimisteluseurojen toiminnassa mukanaolleista naisista harrasti voimistelua "omaksi ilokseen ja terveydekseen". Alunperin monet tamperelaisista naisvoimisteluseuroista olivat syntyneet tehtaiden naistyöntekijöiden aloitteesta ja heidän urheilun harrastusta edistämään, kuten Verkatehtaan työntekijöiden aloitteesta syntynyt naisvoimisteluseura Aino ja Finlaysonin työntekijöille perustettu Pyrkivä. Ajan kuluessa osa näistä tehtaantyöntekijöiden piirissä perustetuista naisvoimisteluseuroista oli kuihtunut tai ne olivat yhdistyneet muihin seuroihin.

Tamperelaisilla naisvoimisteluseuroilla oli monipuolista toimintaa. Voimistelutuntien ohessa harjoiteltiin innolla myös erilaisia näytöksiä ja juhlia varten, joista suurimpien joukossa olivat SVUL:n suurkisat ja TUL:n puolella liittojuhlat. Tamperelaiset naisvoimisteluseurat järjestivät myös iltamia ja tanssiaisia. Iltamien avulla paitsi kerättiin rahaa seuralle myös esiteltiin seuran toimintaa ja yleensäkin naisvoimistelua. Usein iltamia järjestettiin Tampereen ympäristössä ja lähikunnissa, joissa ei ollut vielä vakiintunutta naisvoimistelutoimintaa, ja näin tuotiin naisvoimistelua myös kaupungin ulkopuolelle. Liikunnan lisäksi korostettiin myös henkisen kasvatuksen merkitystä. Tärkeää oli liikunnan ja voimistelun ohella myös sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessäolo.