Tamperelainen naisvoimistelu 1940-60

SNLL:n tamperelaisseuroilla monipuolista ja laajaa toimintaa

Tamperelaisista naisvoimisteluseuroista Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon (SNLL) ja sitä kautta SVUL:ään kuuluvia olivat Tampereen Naisvoimistelijat, Pyrkivä, naisvoimisteluseura Aino, Hämeen Naisvoimistelijat ja Tampereen Karjalaiset Naisvoimistelijat. Lisäksi muun muassa Tampereen Pyrinnöllä ja Tampereen Voimistelijoilla oli omat voimisteluun keskittyneet naisosastonsa. Suurimpia varsinaisista naisvoimisteluseuroista oli Tampereen Naisvoimistelijat, jonka jäsenmäärä ylitti 1940-luvun lopulla 500:n vakiintuen 1950-luvun lopulla 400:aan.

Tamperelaiset seurat olivat innolla mukana SNLL:n toiminnassa. Huomattavin massatapahtumista oli varmasti SVUL:n ja SNLL:n järjestämät Suomen suurkisat Helsingissä 1947, jonka avajaismarssiin osallistui yli 50 000 voimistelijaa. Tamperelaisetkin seurat olivat suurin joukoin mukana. Esimerkiksi Tampereen Naisvoimistelijoista Helsinkiin lähti lähes 400 voimistelijaa. Tämän lisäksi oli muita pienempiä voimistelijoiden yhteistapaamisia, kuten maakuntajuhlia ja voimistelujuhlia. Tamperelaiset naisvoimisteluseurat lähettivät joukkueitaan myös ulkomaille kansainvälisille voimistelujuhlille, kuten Tukholman Lingiaadeihin 1949 ja Uuden Voimistelun Kansainvälisen Liiton (Ligymm) kongressiin Saarbrückeniin 1955 ja Brysseliin 1958.

Voimistelujoukkue esityksessään Varalan voimistelujuhlassa elokuussa 1948. Kuva: Reino Närjänen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

SNLL oli TUL:n tavoin suhtautunut nihkeästi kilpaurheiluun. 1940-luvun lopulla mielipiteet alkoivat kallistua kilpailujen sallimisen suuntaan, ja niinpä SNLL:n ensimmäiset telinevoimistelukilpailut järjestettiin 1950 ja joukkuevoimistelukilpailut 1951. Telinevoimistelun harrastus hiipui SNLL:ssä vähitellen, ja SNLL:n järjestämät viimeiset telinevoimistelukilpailut pidettiin 1960. Telinevoimistelun puolella menestyneimpiä tamperelaisia voimistelijoita olivat Tampereen Voimistelijoihin kuuluneet Raili Tuominen ja Ritva Salonen. Tampereen Voimistelijat kuului Suomen Voimisteluliittoon (SVL) ja sitä kautta SVUL:ään. Raili Tuominen osallistui moniin kansainvälisiin kilpailuihin ja muun muassa Helsingin olympialaisten telinevoimistelukilpailussa hän oli Suomen joukkueen paras voimistelija. Ritva Salonen puolestaan oli mukana monissa maaotteluissa sekä Moskovan MM-kilpailuissa 1958 ja Euroopan mestaruuskilpailuissa Krakovassa.

Perinteisen naisvoimistelun lisäksi monissa seuroissa harrastettiin myös kansantanhua ja telinevoimistelua. Muun muassa Pyrkivällä oli oma kansantanhuun keskittynyt osastonsa. Myös niin retkeily, keskustelukerhot kuin ompeluillatkin keräsivät innokkaita jäseniä mukaan toimintaan. Hämeen Naisvoimistelijat esimerkiksi järjesti sunnuntaiaamuisin kävely- tai hiihtoretkiä kaupungin ympäristöön. Näissä yhdessäololla oli tärkeä merkitys.

Varalan 40-vuotisjuhlaa vietettiin heinäkuussa 1949 neliviikkoisen voimistelunjohtajakurssin päättäjäisjuhlan yhteydessä. Voimisteluesitysten lisäksi juhlan ohjelmistoon kuului muun muassa tanhua, puheita ja lausuntaa. Paikallisten johtohenkilöiden ja voimistelupiirien edustajien lisäksi paikalla olivat kutsuvieraina kouluneuvos Anni Collan (muun muassa SNLL:n puheenjohtaja 1917-22) ja SNLL:n silloinen puheenjohtaja Kaarina Kari. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Voimistelun harrastamiseen, opettamiseen ja kurssitoimintaa varten tarvittiin opistoja, ja tässä tamperelaisen voimistelun vahva perinne näkyi. Suomen ensimmäinen voimisteluopisto, Varalan voimisteluopisto perustettiin Tampereelle Tahmelaan 1909. Tamperelainen opettaja ja Tampereen Naisvoimistelijoiden silloinen puheenjohtaja Anna Lilja teki keväällä 1908 Tampereen Naisyhdistykselle aloitteen voimistelukurssien järjestämisestä kaupungissa kesää viettäville naisille. Samoihin aikoihin Suomen Naisten Voimisteluliiton (vuodesta 1917 lähtien SNLL) puheenjohtaja Elin Kallio etsi paikkaa voimistelun kesäkurssille, ja näin voimistelukurssin paikaksi tulikin VPK:n kenttä Pyynikillä. Tästä onnistuneesta kesäkurssista heräsikin ajatus vakituisen kurssipaikan saamisesta Tampereelle.

Asiaa hoitamaan perustettiin toimikunta, ja sopivaksi kurssipaikaksi löytyikin tehtailija H. Liljeroosin Varala-niminen huvila Pyynikin rinteessä Pyhäjärven rannalla. Voimisteluopiston ylläpitämistä varten perustettiin Tampereen Naisvoimistelutalo Osakeyhtiö. Varalan toiminta jakautui alusta alkaen kolmeen päämuotoon: kurssitoimintaan, jossa keskeisenä oli neliviikkoinen voimistelunjohtajien kurssi, kaupunkilaisten kesävirkistystoimintaan eli tyttöjen ja naisten liikunnanharrastusten tukemiseen sekä retkeilytoimintaan, johon kuului retkeilijöiden vastaanottaminen ja majoittaminen. Opiston omien kurssien lisäksi muun muassa SNLL piti Varalassa voimistelukurssejaan. Ajan kuluessa toiminta laajeni ja monipuolistui. Sodan aikana Varalassa pidettiin kurssitoimintaa yllä niin paljon kuin oli mahdollista, ja sotavuosien jälkeen toiminta pääsi jälleen kunnolla käyntiin. 1950-luvulla liikuntakurssien osanottajamäärä oli kaikkiaan noin 2 000. Uutta 1950-luvulle tultaessa oli myös se, että ulkopuoliset yhdistykset, järjestöt ja muut yhteisöt alkoivat järjestää Varalassa erilaisia opetuskursseja, neuvontapäiviä ja neuvottelupäiviä.