Asevelikylä – talkoovoimin rakennettu

Tampereen Aseveliyhdistyksen silloinen puheenjohtaja lehtori Olavi Paunu esitti vuoden 1941 tammikuussa ajatuksen talkoovoimin rakennettavasta asevelikylästä rintamamiesten perheiden asuntotilanteen helpottamiseksi. Hanke toteutui paremmin ja nopeammin kuin kukaan uskalsi kuvitella, sillä se näyttääkin olleen tehokkaasti organisoitu.

Asevelikylän vihkiäiset 5.9.1943. Kuva: Veikko Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Asevelikylän rakentamista johti ja valvoi talotoimikunta. Sen puheenjohtajana toimi konsuli Bruno Kanto ja "toimitusjohtajana" kauppias Kalle Kaihari, joka huolehti rakennustöiden johtamisesta, talkooväen hankinnasta ja muista lukemattomista järjestelyistä. Rakennustoimikunta oli jaettu vielä lukuisiin alajaostoihin, joista yksi, mainosjaosto, rakensi tamperelaisten taiteilija-aseveljien avustamana OTRA:n suurille näyteikkunoille asevelikylänäyttelyn. Siitä kaupunkilaiset saattoivat päivittäin seurata hankkeen kehittymistä. Myös tamperelaiset sanomalehdet osallistuivat kylän asialle luovuttamalla auliisti palstatilaa kylähankkeen tunnetuksi tekemiselle.

Toukokuun alkupäivinä 1941 alkoivat rakennustalkoot soranajolla, joka tapahtui aina iltaisin lainaksi luovutetuilla kuorma-autoilla. Toukokuun 6. päivänä tapahtunut lähtö ensimmäiselle talkooretkelle perustuksia kaivamaan oli komea. Talkoolaiset, noin 300 miestä lapiot ja kanget olallaan, lähtivät autoilla Pyynikintorilta Nekalaan soittokunnan kaiutellessa ensimmäisestä autosta komeita marssisäveleitä ja iskevien mainosjulisteiden loistaessa kulkuneuvojen kyljissä. Perille päästyä aseveliyhdistyksen kunniapuheenjohtaja kenraalimajuri A. O. Pajari aloitti työt pistämällä ensimmäiset lapiolliset maata. Tämä tilaisuus radioitiin. Joka ilta avajisista lähtien jatkuivat perustustyöt yhtäaikaisesti kaikilla tonteilla 100-200 miehen voimalla. Työt edistyivät hyvin ja näytti siltä, että talojen pystyttäminen voi heinäkuun lopulla alkaa. Alkoi kuitenkin jatkosota ja miehet kutsuttiin kesäkuun 18. päivänä 1941 aseisiin.

Myöhemmin saman vuoden kesällä työt saatiin uudelleen käyntiin, mutta oli jo aivan selvää, että hankkeen toteutuminen siirtyisi. Töitä jatkettiin vuorotellen paitsi talkoolaisten ja palkatun väen, myös mm. venäläisten sotavankien, rintamalta työkomennuksella olleiden rakennusmiehien ja sotasairaalan väen avustamana. Kaikki 13 taloa saatiin marraskuussa 1942 vesikattoon ja ensimmäisiin asuntoihin pääsivät asukkaat jouluksi. Keväällä 1943 kylä oli valmis. Asevelikylästä tuli tamperelaisen yhteishengen omalaatuinen muistomerkki, mutta se ei millään ratkaisevalla tavalla auttanut asuntokysymystä. Hankeen ylimääräisenä ansiona oli kuitenkin se, että se toi suurperheiden silloiset asunto-ongelmat lähemmäksi eri kansalaispiirejä. Jatkosodan loputtua Aseveliyhdistyksen lakkautuksen yhteydessä myös asevelikylä siirtyi juuri perustetun Tampere-seuran haltuun.

Kylän jo vähän vehreämpi ulkomuoto. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.