Lapin esikaupungin väestö

Lapin esikaupungin nopeaa asuntorakentamista maailmansodan jälkeisen asuntopulan vuosina kuvastaa se, että esikaupungin väkiluku hyppäsi voimakkaasti ylöspäin vuosina 1919-20, kun 1910-luvun puolivälissä kaavoitetuille tonteille rakennetut asunnot olivat valmistuneet ja niihin oli alkanut virrata asukkaita. Rakentamisen jatkuminen pitkin 1920-lukua näkyi asukasluvun määrän kasvamisena aina vuoteen 1926 asti, jolloin asukkaita oli Lapissa noin 1 400. Tämän jälkeen esikaupungin väkiluku ajoittain vähentyikin, kunnes 1930-luvun puolivälissä se lähti jälleen kasvuun ja nousi yli 1 400:n, kun vuonna 1933 vahvistetussa asemakaavassa alueelle oli lisätty uusia asuntotontteja. Osittain laitosväestön kansoittaman Lapin väkiluku kasvoi vuoden 1920 jälkeen kokonaisuutena kuitenkin varsin hitaasti.

Lapin väestön sosiaalisesta koostumuksesta antaa käsityksen Sosialihallituksen tilaama asuntotilasto vuodelta 1919. Siinä kunkin huoneiston asukkaat oli luokiteltu eri sosiaalisiin ryhmiin sen mukaan, mikä oli kunkin huoneiston haltijan ammatti. Lapin esikaupungin osalta tilastossa oli merkintä 644 asukkaasta, joiden suurimmat ryhmät olivat teollisuustyöntekijät (34 %) sekä rakennus- ja sekatyöläiset (30 %). Koko kaupungin vastaaviin lukuihin (28 % ja 19 %) nähden Lappi oli siis varsin työläisvaltainen kaupunginosa. Tätä vahvistaa vielä se, että käsityöläisten ryhmään kuului tilaston mukaan 10 % Lapin asukkaista eli saman verran kuin muuallakin kaupungissa.

Asukkaita, jotka oli luokiteltu tilastoon apulaisina, työnjohtajina tai käskyläisinä, oli Lapissa vain 9 % kaikista lasketuista, mikä oli selvästi vähemmän kuin mikä oli heidän osuutensa koko kaupungissa (17 %). Kiinteistönomistajien ja itsenäisten elinkeinon harjoittajien ryhmään oli luokiteltu 14 % Lapin asukkaista, mikä oli lähes yhtä suuri osuus kuin muuallakin kaupungissa. On kuitenkin huomattava, että Lapissa ja muissa esikaupungeissa pääosa kiinteistönomistajista oli käytännössä työläisiä. Virkamiesten osuus oli Lapissa varsin pieni, vain 4 %, kun heitä koko kaupungissa oli 8 % asukkaista.

Lapin esikaupunki oli siis selvästi työläiskaupunginosa. Työväestön suhteellinen osuus sen asukkaista säilyi korkena 1920- ja 1930-luvuilla, sillä Jutikkalan mukaan yli 75 % esikaupungin asukkaista oli työväkeä vuonna 1939. Keskiluokkaista väestöä oli tuolloin hieman yli 10 % Lapin väestöstä, ja ylimmän kerrostuman osuus jäin noin 5 %:iin. Lappi oli myös vahvasti naisvaltainen kaupunginosa: vuonna 1939 lähes 60 % asukkaista oli naisia. Työläisvaltaisessa esikaupungissa oli väestö oli tietysti myös pääosin suomenkielistä, tosin vuoden 1930 väestölaskennan mukaan asukkaiden joukossa oli 10 ruotsinkielistäkin.