Teksti: Sami Suodenjoki
Lapin esikaupunki
[KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN] [VÄESTÖ] [SOSIAALISET OLOT]
Lapin esikaupunki perustettiin Tammelan pohjoispuolelle, Lapinniemen
puuvillatehdasta ja Koukkuniemen kunnalliskotia vastapäätä olevalle
kallioseudulle. Lounaassa se rajoittui Näsijärven Naistenlahteen ja idässä
Kaupin metsäalueeseen. Esikaupungin pohjoispuolelle Rauhaniemeen avattiin
1920-luvun lopulla uimaranta. Lappiin
kuljettiin pitkin toisesta
päästään Tammerkosken rantaan vievää Lapintietä, josta haarautuvan Käpytien ja sen sivuteiden varrelle rakennettiin pääosa esikaupungin pientalovaltaisesta rakennuskannasta.
Osa usein Käpyläksi nimitetyn Lapin esikaupungin asukkaista työskenteli
viereisellä Lapinniemen puuvillatehtaalla; toinen alueen keskeinen
teollisuuslaitos oli vuonna 1919 toimintansa tavallisessa puutalossa
aloittanut Sukka- ja Trikootehdas
Osakeyhtiö Kudos. Lisäksi
Tampereen
Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiön tehtaat sijaitsivat kävelymatkan päässä esikaupungista. Teollisuuslaitosten ja kauppojen lisäksi Lapissa oli vain vähän palveluja; vuonna 1927 esikaupunki tosin sai Käpytielle yleisen saunan, joka säilyi vuosikymmeniä suosittuna asukkaiden kokoontumispaikkana.
Käpytien saunatalon yhteydessä ollut Kahvila-Ravintola Lappi vuonna 1934. Yleisen saunan toiminnan lisäksi myös bussiliikennöinti alkoi Lapissa 1920-luvulla; liikennettä keskustan ja Lapin välillä hoitivat pitkään yksityiset liikennöitsijät. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Mäntymetsästä Käpylän omakotialueeksi
Lapin asuttaminen käynnistyi vuonna 1914, kun kaupunki hyväksyi alueen asutussuunnitelman ja alkoi jakaa kaupunkilaisille vuokratontteja tuolloin havumetsän täyttämältä kalliolta. Uuden alueen ensimmäinen rakentaja oli August Käpynen, jonka mukaan koko Lapin alue luultavasti sai kutsumanimensä Käpylä. Alueen rakentaminen käynnistyi vauhdikkaasti, sillä vuoden 1916 veroluettelon mukaan alueella oli jo 53 asuttua taloa. Ensimmäiset tontit jaettiin Käpytien, Aaltotien ja Helletien varrelta. Jo ennen vuotta 1920 yli puoleen esikaupunkialueen tonteista oli rakennettu asunto.
Esikaupungin katujen nimissä näkyi alkuperäisten asukkaiden vaikutus. Käpytie sai epäilemättä nimensä August Käpysen mukaan, Teljontie taas siitä, että sen varrelle muutti ensimmäisenä konttoristi Frans Teljo, joka muutama vuosi myöhemmin perusti alueelle trikootehdas Kudoksen. Helletien esikuvana oli puuvillatehtaan työntekijä Hellen. Vesitie sen sijaan sai nimensä siitä, että esikaupungin ensimmäinen vesijohto vedettiin sen tuntumaan. Kuusitien ja Notkotien esikuvat löytyivät luonnosta ja maantieteestä.
Näkymä Käpytieltä Kaupinkalliolta kuvattuna, ilmeisesti 1920-luvulta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
|
Lapin esikaupungin rakentaminen jatkui pitkin 1920-lukua. Sen omakoti- ja pientaloasutuksessa toteutuivat 1910- ja 1920-lukujen "puutarhakaupunkiliikkeen" periaatteet viheralueineen ja kasvimaineen. Vuonna 1928 kaupunki laajensi alueen asemakaavaa, kun Lapinniemen puuvillatehdas tarvitsi Lapin esikaupungin alueelta tonttia lisärakennuksen rakentamista varten ja samaan aikaan toinenkin esikaupungin teollisuuslaitos Osakeyhtiö Kudos anoi alueelta tonttia. Uudessa kaavassa Käpytien varrelle sisällytettiin 5 uutta tonttia teollisuutta varten ja Aaltotien varrelle 4 tonttia asuinrakennuksia varten.
|
Uusia asuntotontteja Lappiin lisättiin jälleen vuoden 1933 uudessa asemakaavassa; ne sijoitettiin muun muassa Käpytien ja Havutien varteen. Tontit olivat kooltaan varsin pieniä, sillä esimerkiksi vuoden 1934 aikana vuokrattujen 13 uuden asuntotontin koko vaihteli 470 ja 670 neliömetrin välillä. Asemakaavalaajennuksen mukainen rakennustoiminta jatkui esikaupungissa aina vuoteen 1935 asti, jolloin Lapin esikaupungissa oli jo lähes 120 taloa, ja rakennuskanta oli suurelta osin saanut nykyisen muotonsa.
Lappiin asuntojaan rakentaneille ihmisille ei alkuvaiheessa juurikaan ollut tarjolla kaupungin tai valtion tukea, mutta vuodesta 1922 talojen rahoittaminen helpottui, kun omakotiasumista alettiin tukea valtion ja kaupungin lainoilla ja avustuksilla. Lapin alueelle muuttaneiden tilannetta helpotti lisäksi se, että tonttivuokra oli kohtuullinen. Lapinniemen puuvillatehdas, jonka tehdasrakennus oli valmistunut jo 1899 Lapinniemeen myöhemmän puutalovaltaisen asutuksen länsipuolelle, oli myös kiinnostunut Lapin rakentamisesta, sillä se oli itse ollut anomassa uusien työväenasuntojen rakentamista tehtaan läheisyyteen. Tehdas itse rakennutti alueelle kaksi taloa ja jakoi lisäksi halpakorkoisia rakennuslainoja työntekijöilleen.
Lähteet:
Jutikkala, Eino. Tampereen historia III. Tampere 1979.
Kertomukset Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta 1928, 1933 ja 1934.
Kertomus Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta 1928.
Tampereen asemakartta vuodelta 1937, Tampereen kaupunginarkisto.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere 1998.
Wacklin, Matti, Käpylä - metsänvartijan valtakunta. Tampere 1999.
|