Kaupunginosa XII, Sosiaaliset olot - Tampereen eliittiä

Erilaisilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna Kyttälän eteläosa edusti Tampereen kaupunginosien kärkipäätä. Elintason mittarina käytetyllä asumisahtaudella mitattuna Kyttälän eteläosassa asuttiin Tampereen mittapuun mukaan erittäin väljästi. Kun vielä 1920 noin 38% tamperelaisista asui määritelmän mukaan ahtaasti eli kolme tai useampi henkilö samassa huoneessa, oli vastaava luku Kyttälän eteläosassa enää 16,6%. Vuonna 1930 ahtaasti asuvien luku oli pudonnut jo 8,4%:in, kun se koko kaupungissa oli vielä 19,2%. Asumisväljyys näkyi myös huoneistojen koossa. Jo vuonna 1920 noin 62% XII:sta kaupunginosan asukkaista asui kolmen tai useamman huoneen huoneistossa. Muista Tampereen kaupunginosista vain Pyynikin rinteellä asuttiin väljemmin. Osittain Kyttälän asumisväljyyttä selittää se, että vuoden 1918 taisteluissa ja tulipaloissa tuhoutui paljon vanhaa rakennuskantaa. Kansalaissodan jälkeen rakennuskanta uusiutuikin nopeasti. Kaupungin uusi valtaväylä Hatanpään valtatie sai ympäristöönsä uusi kivitaloja ja nykyaikaisia väljempia asuinrakennuksia. Uudet asuinrakennuksen houkuttelivat kaupunginosaan myös entistä enemmän paremmin toimeentulevaa väestöä.

Näkymä Hatanpään valtatieltä 1920-luvun lopulta. Oikealle Verkatehdas, vasemmalla Haarlan palatsin pylväät. Kuva: G.H.T, Tampereen museoiden kuva-arkisto

Myös mukavuuksien suhteen kaupunginosa XII oli Tampereen kärkeä. Jo vuonna 1920 yli 90% huoneistoista tuli vesijohto kun koko kaupungissa juokseva vesi tuli vasta alle 60% asunnoista. Tästä johtuen myös vesiklosettien määrä oli jo vuonna 1920 lähes 45% kun koko Tampereen alueella vielä yli 80%:ssa huoneistoista tarpeet hoidettiin huussissa pihan perällä. Myös kunnallistekniikan aikaisessa leviämisessä Kyttälän eteläosiin lienevät taustalla vuoden 1918 tapahtumat. Kun kaupunginosa kansalaissodan jälkeen rakennettiin paljolti uudelleen, oli kunnallistekniikkakin helppo rakentaa samalla. Vuonna 1930 erot muihin kaupunginosiin olivat jo tasoittuneet vesijohtoverkon levitessä. Muista mukavuuksista mainittakoon että kylpyhuoneita oli Kyttälän eteläosassa vuonna 1930 suhteellisesti toiseksi eniten Tampereen kaupungisosista, eli noin 30%:ssa huoneistoista. Keskuslämmitys oli noin neljäsosassa taloista ja lämminvesi tuli kuuteen prosenttiin huoneistoista. Näilläkin mittareilla mitattuna kaupunginosa XII ylitti huomattavasti koko kaupungin keskiarvon, tosin vuonna 1930 muutamat keskikaupungin kaupunginosat olivat jo kirineet sen edelle.

Työttömyyskään ei koetellut Kyttälän eteläosaa erityisen pahasti. Pahimpanakaan lamakautena työikäisten miesten työttömyysprosentti ei ylittänyt 9%. Hieman poikkeuksellisesti työttömyysprosentti nousi Kyttälän eteläosassa korkeimmalle vasta pahimman laman jälkeen vuosina 1933-35, laskien kuitenkin jo alle kahteen prosenttiin kahta vuotta myöhemmin. Koko Tampereeseen verrattuna työttömyysprosentti pysyi selvästi keskiarvon alapuolella läpi 1930-luvun.

Kaupunginosan XII vauraus paljastuu myös veroluetteloita tarkasteltaessa. Palkasta ja koroista henkeä kohti maksetut verot ylittivät Kyttälän eteläosassa selvästi koko Tampereen keskiarvon aina 1920-luvun alusta 1930-luvun loppuun asti. Ero Tampereen keskiarvoon pysyi varsin tasaisena koko tämän ajan. Muutamin poikkeuksin kaupunginosan XII asukkaat maksoivat noin 20% enemmän palkkaveroa kuin Tampereella keskimäärin. Palkkaverojen lisäksi tulee muistaa että Kyttälän eteläosan verotuloista huomattavan suuri osa tuli erilaisista alueella sijaitsevista kauppaliikkeistä olihan varsinkin Hämeenkadun seutu Tampereen vilkkainta liikekeskustaa.