Kaupunginosa II - Väestö

Tarkasteltavana ajanjaksona keskikaupungin eli II kaupunginosan väestö oli suurimmillaan sotavuonna 1918, jolloin se ylitti 2300 asukkaan rajan. Tarkasteltaessa koko maailmansotien välistä ajanjaksoa, II kaupunginosan väkiluku laski tuona aikana kuitenkin yllättävän vähän. Yleensä kaupunkien keskusta-alueiden väkiluku nimittäin väheni esikaupunkien syntyessä ja liikenneyhteyksien parantuessa. Tampere pysyi kuitenkin vielä sen verran pienenä kaupunkina ettei keskusta-alueesta tullut täysin liikehuoneistojen valtaamaa lukuunottamatta ehkä Hämeenkatua ja sen välitöntä ympäristöä. II kaupunginosan väkiluvun kehityksessä voidaan välillisesti havaita myös taloudellisten nousukausien vaikutus. Vaikka kaupunginosan väkiluku oli 1920-luvun puolivälissä laskenut alle 2000:n nousi se jälleen 1920-luvun hyvinä vuosina parhaimmillaan 2150:een vuonna 1928. Vuosikymmenen taitteen laman aikana väkiluku jälleen laski alle 2000:n, mutta kääntyi nousuun jo 1932-33. Nousukauden aikana 1930-luvulla päästiin parhaimmillaan jo lähelle vuoden 1918 väkilukua, vaikka 2300 asukkaan raja jäikin ylittämättä.

Keskusta-alueella kaupan työllistävä vaikutus oli suurempi kuin muualla kaupungissa. Perinteisesti keskustassa oli asunut yläluokkaa, kauppiaita ja virkamiehiä. Myös kotiapulaisten osuus oli vielä 1900-luvun alussa suuri eli yli 15% asukkaista. Vuoden 1919 asuntolaskennassakin näiden ryhmien osuus II kaupunginosan asukkaista oli edelleen suuri, mutta jo hieman laskussa. Yhdessä kauppiaat, virkamiehet ja apulaiset muodostivat kuitenkin vielä 1919 selkeän enemmistön II kaupunginosan asukkaista. Työväen suhteellinen osuus kaupunginosan väestöstä kuitenkin nousi 1920-30-luvulla. Tämä tapahtui lähinnä yläluokan ja kotiapulaisten kustannuksella, joiden määrä selvästi väheni. Näyttäisi siis siltä, että nimenomaan yläluokka siirtyi keskustasta asumaan hieman syrjemmälle. Kauppojen ja kaupan palveluksessa olleiden määrä tuskin väheni, vaan niihin palkattiin entistä enemmän työväenluokkaista työvoimaa. Jutikkalan mukaan työväen osuus II kaupunginosan väestöstä oli vuonna 1939 noussut jo noin puoleen. Se oli kuitenkin edelleen Tampereen alhaisimpia. Hieman nousussa oli myös ns. keskiluokan osuus, johon 1939 laskettiin kuuluvaksi noin 17-18% kaupunginosan asukkaista.

Yläluokan suuri osuus näkyi myös II kaupunginosan kielioloissa. Vuonna 1930 noin 6,5% kaupunginosan asukkaista oli ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten osuus oli Nalkalan ja Kaakinmaan ohella selvästi korkein Tampereen alueella. Sen sijaan muita kuin suomea tai ruotsia puhuvia asukkaita oli II kaupunginosassa huomattavan vähän eli alle 0,2% asukkaista, mikä oli vähemmän kuin muissa keskustan kaupunginosissa.

Ihmisiä talvisella Hämeenkadulla marraskuun lopulla 1933. Kuva: Aamulehti 23.11.1933.

Väestö oli varsin naisvaltaista. Vuonna 1920 vain 37,7% asukkaista oli miehiä ja vielä 1940:kin vain 39%. Vuonna 1920 miesten osuus oli yli 4% alle kaupungin keskiarvon ja vielä 1940 lähes 2,5% alle Tampereen keskiarvon. Tätä voidaan selittää osin kotiapulaisten, myyjien yms. naisvaltaisten ammattien suurella osuudella keskusta-alueella.