Kansallisvaara

Vuonna 1893 Suomen Lääkäriseura julkaisi ensimmäisen tuberkuloosin vastustamisohjelman. Sen mukaan tärkeintä oli työväen asunto-olojen parantaminen, työolojen valvominen ja erityisesti asuintilojen ilmanvaihdon parantaminen. Tampereella oli jo ennen tätä kiinnitetty huomiota huonoihin työ- ja asuinoloihin. Tuuletusta ja kaikenlaisen pölyn poistamista pidettiin erityisen tärkeänä, sillä keuhkotaudin ajateltiin tarttuvan hengitettävän pölyn mukana. Pölyn välttäminen ei ollut täysin hyödytöntä, sillä varsinkin pölyinen ilma tehtaissa ja verstaissa saattoi johtaa keuhkotautiin sairastumiseen. Tauti ei tarttunut pölystä, mutta pöly rasitti keuhkoja ja aiheutti lievempiä keuhkosairauksia, mikä taas todella altisti keuhkotaudille.

Keuhkotaudista haluttiin varoittaa tehokkaasti. Viimeisillään oleva keuhkotautinen Kodin lääkärikirjassa vuodelta 1913.

Pölyn lisäksi keuhkotaudin uskottiin tarttuvan tuberkuloosiin sairastuneiden eläinten maidosta ja lihasta. Tällaiset tartuntatapaukset olivat kuitenkin käytännössä harvinaisia. Tehostuneella ruoka-ainevalvonnalla oli kuitenkin jotakin vaikutusta keuhkotaudin yleisyyteen, sillä parantunut ruoan laatu nosti ihmisten yleistä ravitsemustasoa. Näin myös vastustuskyky tauteja kohtaan parani.

1900-luvulle tultaessa tieto tuberkuloosista lisääntyi. Aikaisemmin keuhkotautia oli pidetty lähinnä alempien yhteiskuntaluokkien vitsauksena ja sitä enemmän oli kiinnitetty huomiota äkillisen kuoleman aiheuttaviin kulkutauteihin. Kun tuberkuloosibakteeri oli löydetty 1882 ja kulkutaudit olivat tulleet harvinaisemmiksi, huomio kiinnittyi keuhkotaudin vastustamiseen. Tehokasta valistusta pidettiin tärkeimpänä aseena tässä taistelussa. Ajatus kansan valistamisesta ja sivistämisestä oli vuosisadan vaihteen Suomessa muutenkin pinnalla. Silloin keuhkotautivalistuksessa käytettiin niin sanottua antiseptistä strategiaa, jonka tarkoituksena oli saada bakteerit tuhottua. Bakteerit olivat näkymättömiä, joten taistelua käytiin kaikkea epäpuhtautta vastaan. Myös tieto taudin tarttuvuudesta yritettiin saada tehokkaasti suuren yleisön tietoisuuteen. Erityisesti keuhkotautisten ysköksiä ja niiden kuivia jäänteitä pidettiin bakteerien leviämislähteinä.

Valistuksessa painotettiin myös, että bakteerin lisäksi sairastumiseen tarvittiin erityinen taipumus tautiin, joka peritty tai hankittu. Kaikki mikä heikensi ihmisruumista, kuten huonot asunto-olot ja huono ravinto, altisti tuberkuloosille. Altistavana pidettiin myös alkoholinkäyttöä, irstasta elämää, muita sairauksia ja liiallisesta rasitusta. Taipumus saatettiin periä huonona vastustuskykynä tai ruumiin heikkoutena. Valistusta annettiin lehdissä, julisteissa ja sairaanhoitajien välityksellä. Vuonna 1907 perustettiin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys, jolle perustettiin Tampereelle haaraosasto vuonna 1912. Tampereen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen tärkeä saavutus oli Kaupin parantola vuonna 1915. Keuhkotautihuoltola oli saatu Tampereelle jo vuonna 1911.