Teksti Marjo Pihlajaniemi
Työväestön
tuvat
[
[Työväestön tuvat] [Herrasväen
salongit]
Vuonna 1909 työväestöstä 44% asui yhteiskeittiöasunnoissa
(yksi huone ja keittiö, joka oli jaettu neljän tai viiden
perheen kesken) tai pelkästään yhdessä huoneessa.
Erillinen keittiö ja yksi huone oli käytössä
44% perheistä. "Kaksio" oli 12% :lla työväestöstä
ja sitä pidettiin hyvänä ja riittävänä
asuntona työläisperheelle.
Työväestölle tyypillinen yhteiskeittiöasunto
noudatteli usein samaa mallia. Ulko-ovesta astuttiin kapeaa ja pitkään
keittiöön, josta pääsi neljään, joskus
jopa viiteen asuinhuoneeseen. Jokaisessa asuinhuoneessa (koko oli
keskimäärin 30m2) asui perhe ja joskus perheellä
oli vielä alivuokralaisia. Väkeä oli yleensä
yhdessä asuinhuoneessa niin paljon, että öisin lattialla
nukkui ihmisiä vieri vieressä ja käytössä
oli koko lattia-ala.
1900-luvun alussa rakennetut uudet asunnot olivat usein varustettu
tavallisella keittiöllä, mutta useissa työväestön
asunnoissa oli edelleen yhteiskeittiö. Keittiön ollessa
kapea (2-3metriä leveä) joutuivat emännät siinä
vuorottelemaan niin, että tehtaantyttöjen tullessa tauolleen
olivat kotirouvat hoitaneet omat ruoanlaittopuuhansa. Keittiö
oli sisustukseltaan hyvin karu ja yhdessä nurkassa oli jokaisen
perheen talouskalut, joita olivat yleensä muutama pata, kahvimylly
ja muutamia ruuanlaittoon tarvittavia pikkuesineitä. Keittiössä
saattoi olla myös muutama tuoli, mutta harvemmin pöytä.
Puut jokainen vei mennessään keittiöön kun niitä
tarvitsi, sillä niin ahtaassa huoneessa ei ollut tilaa mihinkään
ylimääräiseen. Tilaa vei keittämisen lisäksi
myös pyykinpesu, joka hoidettiin keittämällä
kuumaa vettä kattilassa. Keittiö oli usein likainen, koska
sillä ei ollut siivousvuoroja. Keittiö oli myös ensimmäinen
huone ulkoa tullessa, joten sen lattialle kerääntyi kaikki
lika, mitä jalkojen mukana tuli ulkoa.
Yhteiskeittiö Finlaysonin vanhassa puutalossa.
kuva on otettu vuonna 1962, mutta keittiön malli vastaa 1900-luvun
alun yhteiskeittiötä, vaikka keittiö on ollut silloin
karumpi. kuva: Veikko Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Asuinhuoneessa huonekaluja ei ollut paljonkaan, varsinkin jos kyseessä
oli nuori perhe. Sänky oli tärkein hankinta. Huoneessa
oli yleensä muutamia tuoleja, muttei aina pöytää.
Vaatteita oli sen verran vähän, että niiden säilyttämiseen
ei tarvinnut mitään kaappia. 1900-luvun alussa työväestön
asunnoissakin alkoi olla keskiluokan mieltämiä "sivistyksen
merkkejä" eli huonekalut olivat yhä useammin ehjiä
ja niitä alkoi olla enemmän kuin ennemmin. Ikkunat, jotka
olivat ennen olleet aina kiinni, tehtiin avattaviksi joten ilma
vaihtui paremmin. Seinät saivat myös seinäpaperit
ja ikkunoihin hankittiin verhot. Sängyssä oli vuodevaatteet
ja seinillä oli tauluja sekä piirongin päällä
ehkä muutama koriste-esine.
Yksinäisillä työläisillä, jotka olivat
usein naisia, oli varaa elintason kohottamiseen, koska koko palkka
ei mennyt perheen elättämiseen. Tämä kuvaus
on 1800-luvun lopulta, mutta kuvaa hyvin myös tilannetta 1900-luvun
alussa. "Niinpä jo heti aamulla oli Emmakin lakaissut
huoneensa ja pyyhkinyt tomun siellä olevista esineistä.
Pöydälle hän oli levittänyt suuren, virkatun
ja lankatupsuilla reunustetun peitteen; piirongin päällä
oli valkea vaate, ja sen keskellä olevan kuvastimen yläreunalle
oli pieni ympyriäinen varjostin heitetty...Valkean lattian
peittivät somaraitaiset matot joka kohdalta, ja uunin edestä
hymyili porsliininen sylkylaatikko, johon Emma oli ostanut eilen
tuoreita havuja. Sivusta aukivedettävä vuode, jonka eteen
oli asetettu pari tuolia, oli korkealle ladottu makuuvaatteita...Seiniä
peittivät kukalliset tapeetit, kattoa valkea paperi."
Yksin elävällä oli varaa myös panostaa estetiikkaan,
kuten edellä mainitulla Emmalla: "Peräseinällä
oli keskikohdalla ristiinnaulitun kuva, jonka toisella puolella
oli silloisen hallitsijamme ja toisella puolella hänen puolisonsa
kuva, molemmat loistavissa väripainoksissa."
(Aaku: Työväen elämästä Tampereella. Tutkimuksia
ja kuvauksia VIII. Satapaino Ky, Tampere 1984.)
Hyvin varustettu työläiskoti, ehkä yksinasuvan
työläisnaiset asunto. kuva on otettu 1910- 1920 -lukujen
aikana. Tampereen museoiden kuva-arkisto.
|