Tamperelaisten asuminen 1900-luvun alussa

Tamperelainen erikoisuus 1900-luvun alussa oli suuri työväestön määrä. Työläisistä suurin osa oli tehdastyöläisiä, vaikka yhä useampi toimi palvelualoilla ja alempina toimihenkilöinä. Väestönrakenne näkyi myös asumisessa. Työväestö asettui asumaan kaupungin reunamille, kuten Amuriin ja Tammelaan. Kaikki Tampereella työskennelleet eivät muuttaneet kaupungin sisäpuolelle, vaan esimerkiksi Pohjois-Pirkkalaan kuuluvaan Pispalaan ja Hatanpään kartanon omistamaan Järvensivuun. Työväestö pyrki asettumaan omalle tontille ja rakentamaan itse asuntonsa, mutta kaupungin kasvaessa suurin osa tyytyi kuitenkin vuokratonttiin tai -asuntoon. Asunto saattoi olla vuokrattu yksityiseltä, mutta useimmiten kaupungilta tai tehtaalta. Tehtaiden omistamat asunnot olivat suosittuja, koska ne olivat edullisia ja usein myös paremmassa kunnossa kuin muualta vuokratut. Vuonna 1908 tehtaan omistamassa asunnossa asui 2700 ihmistä, mikä oli 10% teollisuustyöväestöstä. Tehdas halusi puolestaan olla ajan ihanteen mukaisesti työntekijöille "isä", joka huolehti työntekijöistään kokonaisvaltaisesti.

Talvinen Juhannuskylä 1900-luvun alussa. Tampereen museoiden kuva-arkisto

Asunto-olot muuttuivat paremmiksi, vaikka asumistiheys oli noussut huippuunsa vuosisadan vaihteessa. Syy oli työväestön tilanteen tiedostaminen. Työväestön huonot asunto-olot herättivät keskustelua ja erityisesti oltiin huolissaan sen vaikutuksesta yleiseen hygieniaan. Keskustelun pohjalta asiaa tutkittiin ja päätettiin ryhtyä korjaamaan tilannetta. 1910-luvulla useat asunnot saivat ensimmäistä kertaa viemärin, vesijohdon ja jopa sähköt. Lisäksi kaupunki järjesti jätehuollon ja kivetti kadut. Myös rakentamista valvottiin entistä tarkemmin. Työväestön tamperelaisasunnoille tyypillisten yhteiskeittiöiden rakentaminen lopetettiin ja tilalle tulivat perheasunnot sekä yksineläville hellahuoneet (yksiö, missä keittiö on huoneessa). Yhteiskeittiöstä luopuminen lisäsi asukaskohtaista elintilaa, koska keittiötä ei tarvinnut enää jakaa useamman perheen kesken, vaan jokaisella oli omansa.