Syysleiri 1998 Himos

KeparDIn syysleiri 1998

PART I

Oli synkkä ja syntinen yö – liskojen yö….. Keparidt olivat kaivaneet trikoonsa kaappinsa kätköistä ja lähteneet maailmankiertueelle Jyväskylään (Pliis faija, anna mun suoritua). He tiesivät että tuhannet fanit odottaisivat Kepardilaumaa saapuvaksi.Ilmeisesti osa Kepardeistakaan ei odottanut matkaa turhaan. Mutta kyllä korkkimaton kestää kun tietää kuinka hyvää se tekee ( erityisesti selälle). Mutta jos olet yli 18-vuotias ja utelias tietämääm mitä matkalla TODELLA tapahtui rohkaise mielesi ja lue eteenpäin.

Torstaina 1.10.1998 14.35.28 suunnilleen tasan
Kun kaikki snobit, donsat ja sportit jotkaa luulee
olevansa kaupungin kovimmat kundit
ryntää ylös Pääkkösen veiset
Ne huohootukseltaan kirkuvat, ne huohootukseltaan kirkuvat
Juokse lujempaa Pantse!

Kulje lujempaa Micra, lujempaa Micra. Lastia oli ja ihan riittävästi pakattuna Karrin linja-autoon. Maantien ässä valitti tiellä ja Juice kasettisoittimessa. Me rakastamme ja kaippaamme Sinua Tanja. Ja johan onaikoihin eletty jollei missiä voida valita eduskuntaan. Muodollisesti pätevä. Takapenkki päätti torjua apatiaa avaamalla Jägermeister-pullon (Nimet poistettu). Maaseutu tuli tutuksi, kuten myös Jyväskylän lähiöt. Kuuluvat ainakin näennäisesti samaan sarjaan. Kuka haluaisi todella asua Keltinmäessä? Ja milläkähän ratikalla toinen etupenkkiläisistä (nimi poistettu) pääsi sinne noin kaksitoista tuntia myöhemmin? Onneksi edes kuljettajalla pysyi kartta tallessa koko matkan. Tämä on niitä selvittämättömiä asioita. Olisiko ehdotuksia kenet pyytäisimme apuun tutkimaan tapausta?

Majoituttuamme helposti ja maanläheisesti Kortepohjaan hianoon opiskelija-asuntoon menimme välittömästi nukkumaan ja näimme kauneita unia ja heräsimme aamulla virkeinä jatkamaan leiriä Himoksella. Tai niihan me (nimet poistettu) ainakin taisimme kaikille isille ja äideille kertoa.

Onko kanoilla huulet? Tietysti puimme päällemme hianot Kepardi-kamppeet ja lähdimme kartsalle pärtsäilemään. Ja paskantaako karhu metsään? Ja tiätysti nautimme alkoholipitoisia juomia. Esimerkiksi niinku kaljaa. Olihan matka edennyt jo tähän vaiheeseen. Lähtölaukaus kajahti, vaikkakin turhan aikaisin. Tankkaus oli minulta( nimi vaihdettu) pahasti kesken. Sen seurauksena saimme onneksi enemmän vastinetta rahoillemme. Ja oli mahtava tunne tarjota joukkuetovereille ILMAISTA kaljaa. Ja vielä potematta huonoa omaatuntoa aivan kuten mies, joka työntää kymmenen tuuman rautanaulan avustajansa ahteriin tuntematta itse lainkaan kipua. Juhlat ilman humppaa on hautajaiset! Tappara taklaa ja taistelee! Samoin Kepardin ykkösjoukkue. Ei tarvinut kysellä eka osuuden jälkeen,mitä Raimolle on tapahtunut. Mies kiitää komeasti kärjessä ekalta osuudelta ja JUO rehellisesti oluensa.Esimerkillistä toimintaa nuori mies. Tähän ei Buuwlare pysty. Don't try this at home!

Edustusjoukkueella on rampan kalkatuksen kanssa hieman ongelmia, mutta maisemia ei sovi vähätellä. Eivätkä ne vaihdu kunnolla koko kisan aikana. Ykkönenn rullaa kuten meikäläisen liukaskulkuinen Cresentti pakkasessa. Jokainen tekee mitä on tehtävä. Tuloksena kunniakas toinen sija. Taputtakaa näille sankareille!!! Edustusjoukkue tekee oluen juonnista taidetta ja kierrättää viimeisiä kaljapulloja kuten humanistitytöt maitopurkkeja. Ovat muuten mukava harrastus, ne humanistitytöt. Ranteen sijasta aletaan käyttää jalkoja (purista perseellä normaalisti) siis kaljan juonnissa….Maisemat menevät menojaan ja sade ropisee takakaarteessa. Vain muistot jäävät elämään.

Humppa täällä raikaa ja jenkka kajahtaa!!!

Perseen pesu ja folklorenauhan sovitusta ja tyly toteamus täällähän on tanssit. Varoitus Airin olemassaolosta kaikui yhä korvissamme lähestyessämme kunnioittavasti paikallista soittoruokalaa Kepardin lippu lanteillamme.Ehei, älkää luutkokaan että olisimme onistuneet hukkaamaan lipun…. Sukkapako pyrki nivusiin ja mieleen ajatus vielakö aamulla voisimme löytää toisemme. Toisemme löysimme kyllä (Mister X:n viikon päästä!! JA vielä Festiasta!! 2/2 no ei paha!) ,mutta palkintojenjaon suoritus jäi mysteerioksi. Pisteet Dj Spedelle. Toivottavsti muistaa käyttää lahjoittamaamme kondomia ensi kerralla ettei tähän maahan synny enää toista yhtä m*****a miestä kuin hän. Maailma on muuttenkin tarpeeksi kova paikka ja ettei vaan tarvi mennä kusemaan jäätelöautomaattiin. Ikäänkuin kostoksi yhteiskunnalle.

Humppaa taikka kuole! Taikka humppaa, taikka humppaa ja kuole!!

Valomerkkintä koitti vihdoin ja kuningasideoitten aika. Vonkaukset oli vongattu ja oli aika kääntyä rohki vistojen riitaväisästen kimppuun. No scores! JA eihän ihminen elä yksin leivästä, se vaatii hengenravintoa myös. Joten ei muuta kuin kumijalka alle ja lippua hukkaamaan ja buranaa ostamaan (nimi poistettu). Peruutamalla Pohjanhoviin ja nauttimaan aina yhtä ravitsevaa grilliruokaa isolle kirkolle. Sankarimme toisella taksilla edeltä ja lippu toisella taksilla perässä.Ihan kuten rahamiesten kuuluu. Ei auttanut hampaattomaksi haukkuminenkaan, ilman buranaa joutui sankarimme lähtemään kohden sohjoista Helsinkiä. Onneksi edes ajatus lämpimästä Miami Beachistä lämmitti matkalaisen mieltä. Ja tokihan (nimi poistettu) oli tulossa tueksi ja turvaksi pitkälle kotimatkalle. Nautittuamme ravitsevan herkkuhampurilaisen lempeässä syyssäässä ja saatuamme useita ruokottomia ehdotuksia muilta asiakkailta olimme tietoisia hyvästä ulkomuodostamme ja valmiita näkemaan mielenkiintoisia unia leveällä siskonpetillä Kortepohjassa. Ja tietysti pidimme koko illan ajan kättä takataskun päällä ettei rahapussiamme vain varastettaisi. Majoitus oli jälleen maanläihenen, mutta Veikka Gustafsonia (nimi muutettu) tarvitsimme, jotta majapaikka lopulta irtosi. Vaikka ehkä järjenkäytöstäkään ei olisi voinut haittaa olla. Tai mene ja tiedä.

What ever has hapen to Aimo? Eli äijä, wihch is honestly very cool cat

Aamu koitti liian pian pian. Edellisestä siskonpetillä nukkumisesta viisastuneena en jäänyt odottamaan kuiskausta korvaan ja sen jälkeistä lempeää taputusta takamukselle (KARSEAAAAAAAA!) vaan nousin ylös ja suoritin aamuherätyksen K2:n tapaan. Ilmonen sai taas puhetta luennoille teekkareitten nollauksesta. Sitä se teettää kun asialliseti pailaa John Akibuan ja Greta Garbon veljenpojan Hannu Karpon kaupungissa ja vielä Paavo Lipposen Suomessa.

Ma putosin kerran jakkaralta, mä revin hanurini sen palkeet vuotaa uaaaa! Se huokaa.

(Nimi poistettu sukulaisten suojelemiseksi) suoritti ylösnousemuksen ihmeen Markon voimalla, me (nimet poistettu seksuaalisen suuntauksen varjelemiseksi) muut haimme voimia päivän koitokseen ählämin kepabista (mokka kikkeli) välttäen syömistä edellä mainitun sankarin housuilta. Mutta kuinka oli, saimmeko kenties Pohjolan tytöiltä myötätuntoa vai kenties aivan jotain muuta? Ja kannattiko Torikeskuksen muotinäytös todella nähdä? Ja kuka paljastuikaan lopulta Natsiksi? Ja kuka murhasikaan Kenedyn? Ja saimmeko seuraavien päivien aikana kenties pistouvata? Ja tuliko Scully lopulta selvittämään salaperäisiä tapahtumia (mm. rahojen ja muistin katoamisia) joita matkalla tapahtui?

Lisää suikka päässä ja Kepardi-trikoissa kirjoittua tarinaa kunhan retsiinan lasittamat silmät sulavat. Ja kunhan alistajan lasit kotiutuvat ja Bemari on pihassa. Butros butros ghali!! Markus-setä lähtee nyt paskallle.

PART II

Tapahtui viime jaksossa:

"Oli Torstai. Kuljettuamme majoittumaan kysyimme onko kanoilla huulet.Ilmaista edustusjoukkueelle oli perseen pesu. Valomerkintä ja (nimi poistettu sukulaisten suojelemiseksi)."

Edellisenä yönä Tarzania (GREEEGAH BUNDALO, TARZAN TAISTELEEE!!! Enka huuda!) leikkinyt sankarimme poimittiin kyytiin eräästä Jyväskylän slummista, eiku lähiöstä ja jatkoimme matkaa kohden Himosta etsien koko matkan kadonnutta karttaa – löytämättä.

Himos-hotelli ja käkkärikäännös, kannat kohden kattoa ja nitro kielen alla lunastamaan majoitusta. Kuittikin oli, tosin tulossa junalla perästä Himokselle. Herrasmiehinä lupasimme esittää sen myöhemmin, siis maksukuitin. Ja esitimmekin sen heti kohta. Pihalla tapasimme ihmisiä joiden kasvoille alkoi jo värikin palata eikä mehujääkään maistunut enää yskänlääkkeeltä. Life is life! (Na naana na, tosin monestiko tällä kaudella? Kirj. huom.) No seuraavana oli sitten ohjelmassa bingowäenkasaus kautta urheilujuoman haku. Lisänä prokkikseen kuului tietysti pakolliset rundit kartsalla ( Jämsässä tosiaankin on SEKÄ juna- että nysseasema) sekä ylenpalttinen turhanpäiväinen kaahailu Paikkaan, jonne kukaan ei tietenkään halunnut. Niin ja kartatkin tuli haettua (Natsille).

Natsi (nimi vaihdettu) innostui kovin karttojen saamisesta ja poistui heti taka vasemmalle, siis Himoksen ah niin ihanasti miestä ja pyörää ravisuttaville rinteille, malttaen saapua jo heti pimeän laskeuduttua takaisin Humppa-Hoviin. By the way, how much is the fish? Heti mökille päästyään humppaväki pelasi tietysti erän luikuribingoa. Emmekä sortuneet rassamaan heikkohermoisen pinko-emämmän aivoja turhilla pinko huudoilla.. Kuten Awerell-äidin pikku tikkuinen. Sori hei mää katoin väärin..

Ultimate on ehkä kenties maailman rankin urheilulaji. Ainakin mantteli päällä. Eivätkä ne lämmitystolpat tehneet ainakaan peliä yhtään helpommaksi, raaemaksi ehkä. Jotkut voittivat ja toiset ehkä hävisivät. Mukavaa kun on sormet kuin kimppu kikkeleitä. Yö-suunnistus lähestyi kuin ikäneito pahaa aavistamatonta suunistajanuorukaista ruotsinlaivalla, varmasti ja häikäilemättä. Arvontalaulun jälkeen koitti karu arki: kylmä ja kuiva (täysi vastakohta morsiammelle joka on isojen poikien juttujen mukaan on lämmin ja märkä) metsä odotti poikiaan jotka tahtoivat olla sankaria jylhän kuusikon. Lämpötilagradientin kasvaessa saunassa poikamme ratkoivat paremmuuttaan kuka missäkin, toiset eksyksissä, toiset vähemmän eksyksissä ja hurjin half pipessä, jotkut jopa olemassa ojan takana ja oltta juomassa. Suunnistus on taitolaji. Tilanne ennen nukkumaan menoa : 1. Mikko Sipilä (nimi vaihdettu) 2. Mister President (nimi vaihdettu) 3. Veljekset Sinikka ja Punakka samalla ajalla. Loput hieman perässä, mutta ilta tarkoitin kisa on viela nuori. Parvella majoittuvat onnistuivat onneksi välttämään reiät graftin-kalsareissa eivätkä saaneet Lassilan voidepakkiakaan täyttymään edellisen päivän ruuilla vai nestepaastollako sitä oltiin?

Lauantai aamu

Iiihana herätys kun ei tarvi pelätä kenenkään karvaista kättä. Herwottomasti juostem kohti kisapaikkaa. Ja jotta Natsi olisi nimensä veroinen hän tietysti suoritti matkan moottorimarssina. VAi onko oikein että erikoispikamatkan (n.1.5 km) lähtöön on matkaa noin viisi kilometriä? Kisa oli hieno, vessapaperikin (Pirkka puunsäästäjä, leirin virallinen sponsori) erottui hienosti koivun (Lupulus Lupus) kyljestä.

Pikamatka

Pitkä matka alkoi vähitellen vaatia veronsa. Vain onnekkaimmat näkivät kaatissäkin ja maalin. Mutta sitäkin useammat leijonan ja karhun. Pirssi tuo ja pirssi vie, mutta maatalous on onnen kauppaa. Mutta tiedoksi, vältä Himoksen kauppaa. Seuraavaksi oli ohjelmassa Suomi, sauna ja salmiakki ässää suhauttaen.

Tilanne tässä vaiheessa: 1. Sipilä Mikko 2. Mustonen jäljessä ei tuntiakaan, minuutin poikakaan , sekunnin serkkuakaan. Muilla humppa jo raikaa ja jenkka kajahtaa. Maailmanmatkaaja Nordensköldin menomonoja alkoi kolottaa jo pahasti, joten ei muuta kuin soitto VR:n matkapalveluun ja kyselemään kyytejä kohden syntistä Jyväskylää jossa jo tuhannet kiihkeät immet meitä odottelivat. Junat ( vai jumalat, kautta teutateksen) eivät ollet puolellammme joten VR ei saanut meitä reippaita ja raittiita laulajapoikia kyyditäkseen. No se siitä sitten. Harmi että osa oli jo ehtinyt soitta Escort-palveluun ja varanneet seuralaisen illaksi Jyäshyvästä. Onkohan heillä palautusoikeutta? Älä heitä kaytettyä Escort-tyttöä luontoon.

Vaikka mieli oli vahva , niin liha oli heikko, joten emme jaksaneet kävellä Jämsään Nelsoniin, vaan tilasimmme lyhyen , mutta epätasasisen taistelun jälkeen mittariauton meitä kylille kyyditsemään. Vielä viimeiset nopeat ja moottorimarsille mars mars. Uteliaisuus, tuo yksi perisynneistä ei voinut olla vaikuttamatta tuleviin seikkailuihimme. Kuinka yksi pieni viaton kysymys voi saatta noinkin valveutuneen joukkion moisille hurttuden teille,manan maille? Ehkä se liha ei kaikilla ollutkaan tarpeeksi vahva. Ei muuta kuin taksi seis ja äänestämään kuin punaiset joukot konsanaan hyökkäämisestä Kalevankankaalle keväällä 1918. JA onneton piru meni voittamaan jumala yhdellä (1) äänellä. Suoritetussa äänestyksessä annettiin viisi (5) jaa-ääntä, neljä (4) ei-ääntä, sekä yksi tyhjä. EI muuta kuin Mersun keulalla oleva tähtäin kohti Jyväshyvaa ja talla pohjaan.

Pitkän matkan uuvuttamina päätimme suunnata heti Jyväskylässä nauttimaan jotain virvoittavia juomia. Well en mina halua, mutta minä pidän sen mausta. No tuokaa nyt sitä sitten kun sitä täällä niin kerran tyrkyttetään. Whisky on the rocks! Ja jumalauta, kanahaukka hyökkäsi eräään viattoman (Nimi vaihdettu) Kepardin kimppuun. Muiden hätääntyneet huudot kaikuivat Heminwayssa taisteluparin ilkamoidessa keskenään. "Senkin tiikevi", kurnutti ihana sammakkoprinsessa tekohampaitaa etsiskellen. "Enhän minä nyt linnulle häviä",tuumiskeli laulajamme. Vähitellen pääsimme irtautumaan Bermudan kolmiosta (Ykkönen,kakkonen. Nousen pintaan). Muistia taikka rahoja emme menettäneet. Haarukan kuitenkin hukkasimme.Ja käytöstavat.Ja pöytätavat.

Raatokellarissa oli tarjolla sitä samaa mitä ennenkin – jytää ja hippaa. Pohjien optimointi alkoi kantaa hedelmää ja meno tanssilattialla alkoi kaydä koko ajan hurjemmaksi. (Nimi poistettu) tanssiessa ilman paitaa (nimi poistettu) suoritti uskomattoman stage divingin.Ja samalla kun (nimi poistettu) suoritti luonnollisia tarpeitaan tyytyi (nimi poisettu) notkumaan pelkästään baaritiskillä nokkaansa kaivaen. Ajankuluahan sekin on, ja viekä hyvää sellaista. Houston we got a problem! I think we lost a few hours.Ti tii diii dii diii.

Tutuksi tullut valomerkintä koitti viimein. Aseman grilli ravitsi nälkäiset kulkijat.Jotku jopa osoittivat etytä jooga harjoitukset alkavat tuottaa tulosta,sen verran päättäväisesti nurkan takan odottavasta kerroshampurilaisesta kieltäydyttiin. Itse tarjosimme katuteatteri ohi kulkijoille. Ja kerroimme terveiset ihmispyramidin tytöille. Markka sokealle hanuristille ja muita kuolemattomia lauseita kajahteli ilmoille matkatessamme iloisesti kohden majapaikkaa Himoksella. Himos, tuo käymättömistä korpimaista viimeisin. Josta päästäänkin loogisesti kapteeni Spongiin ja hänen tukkiinsa. JA edelleen nukkumaan humpan raikuessa yhä korvissamme. Ja tukiskelimme sydämmissämme mihin katosivat ne maagiset neljä tuntia. Pitäisikö soittaa Scullylle?

Aamulla lähes jokainen tunsi kissan vierailun maun suussaan ja tiukan äänestyksen jälkeen päätimme siirtää edessä olleen normaalimatkan kisan myöhemmin Tampereella juostavaksi. Mikä myöhemmin juostiinkin valtaisan osanoton saattelemana. Kotimatka oli paras matka ja Saksa paska maa. Kotona onnellisena ja kymmenen kiloa kevyempänä, kiitos nestepaaston j säännöllisen elämän.

Että sellaista. Ehkä joskus lisää. Muistakaa varoa Airia ja pitäkää uimahoust jalassa kun menette uimaan ettei Phenix-lintu pääse nousemaan ylös tuhkasta. Ja ennen kaikkea älkää kaivako nokkaa. Tai jos kaivatte niin varautukaa pukemaan yllenne kisaa johtavan pinkki paita.

Norsunluutornissa, suikka päässä, aina valmiina. Ennenkaikkea MUSTANAAMION suojeluksessa.

– Punk Pelimies