Smålandskavlen 1996
Smoolanninmatka 1996
Oli viisi rohkeaa miestä,
nähneet metsiä kaukaakin tiestä.
Päättivät lähteä Smoolantiin,
suunnastamaan, peijaisiin.
Olivat uroita joka jätkä,
ei siis roikkunut suupielestä kellään sätkä.
Siitä tavoitteet kovat,
ehkä kotimatkalla pienet etunojat.
Koitti sitten lähtöpäivä,
ilmassa enää heikko valon häivä.
Tavoitteena Turku,
siis auki Paunun urku.
Odotti satamassa laiva,
vieressä hienompi, siitä pieni vaiva.
Mutta iltahan jo oli,
siis nukkumaan, ensin pieni alkoholi.
Maata vaihdettiin,
kielishokkia tietysti kaihdettiin.
Niinpä tarinaa pientä,
oli kuin sateella sientä.
Niin matka siinä eteni,
heitin minäkin välillä veteni.
Kunnes se matka loppu,
samalla kaikilta hoppu.
Eksjön viehättävillä pikkukaduilla ei couchillakaan ollut
vaikeuksia pitää joukkuetta oikeilla raiteilla.
Viivalle halusi ensin Muffeli,
oli syöty jo joka suffeli.
Lampun oli hoidellut kuulema Jaska,
ja viivalla Muffeli totes "Tää lamppuhan on paska".
Viipyi mies aika pitkään,
vaan eivät pysäyttäneet syyt mitkään.
Maalissa mies aivan sippi,
"Tuli ryypättyä viikolla" kuului rippi.
Viljakaisen Jarno muuten juoksi kisassa
Maurialan Jarmon nimellä ja toisin päin.
Astui kehiin silloin Jarmo,
se KeparDIlle suuri armo.
Maineensa hällä varma,
joukosta varmaan vahvin karma.
Alla välillä ura,
sama se vaikka tura.
Rastit sujuvasti noukki,
tulostaululla korkeelle koukki.
Jarmo vihaisimmillaan juuri ennen starttia.
Ottaisivatpa opintotoimiston rouvat oppia.
Koitti uusi päivämäärä,
kehiin siis seuraava jäärä.
Vuorossa oli lyhyt pätkä,
sen valinnut oli Heikkilän jätkä.
Näkyi ehkä vaativa työ,
ja moni muijan kanssa vietetty yö.
Vaan varmasti juoksi hän,
niin hoiti pätkän tän.
Tomilla päällään kaunis suunnistusasu.
Juoksun jälkeenkin kuin juuri pakasta vedetty.
Neljännellä osuudella Myllykoski,
hällä lähes lommolla poski.
mitäs saisi Pekka aikaan,
luotimme kyllä Ynyn taikaan.
Ei Pekka meitä mokaa,
heitä kilvellemme lokaa.
Hän on KeparDI-mies,
on epävarmuus ties.
Tomi ja Pekka illalla vielä levollisin mielin.
Jäljellä oli ankkuri,
päättänyt jyrätä kuin vankkuri.
Perikshän ei voi antaa,
se asenne kauas kantaa.
Hän on vesa itäsuomalaisperheen,
ei tulos minkään erheen.
Teki tuloksekkaan retken,
vietti maalissa juhlahetken.
Dii dii di di di dii,
di di di di dii dii dii di dii.
(Black Sabbath: Iron Man)
Alkoi matka kohti Suomea,
ehkä ummistamaan laivalle silmäluomea.
Oli aikaa juomaakin litkiä,
vaikka niissä usein maku sitkiä.
Eteni matka Tukholmassa hiljaa,
kaipasivat SKlaiset aika lailla Siljaa.
Vaan huolet unohtuivat paksilla,
ja taittui loppumatka taksilla.
Oltiin viimein laivalla,
saatiin suihkussa käytyä vaivalla.
Sitten juomaan ja syömään,
jonka jälkeen diskoon jalkaa lattiaan lyömään.
Jarno ja lemmen loiske.
Kunnes kävi raskaaksi silmäluomi,
päässä humisi kotipihan tuomi.
Mitä olikaan hytin suojassa ?
Tietysti pojat virvokkeita juomassa.
Piti odottaa hetki,
viimein koitti uniretki.
Toiset tosin yhä tankkaamassa,
niitä samoja juttuja jankkaamassa.
Aamulla ei enää oltu Hurrissa,
kaverit kyllä yhä jurrissa.
Tietenkin aamiaisella kovasti ruokaa napaan,
oikeastaan aivan tavalliseen tapaan.
Matka jo pitkällä kotia kohti,
niin meistä moni varmasti pohti.
Tarvittiin vielä vähän voimaa,
siis munkille pitäjässä nimeltä Loimaa.
Tavoitettiin viimein Ratina,
ja loppui bussin natina.
Jäi matka taa,
voitiin huokaista haa.
Vasemmalta lukien: Pekka Myllykoski, Jarmo Mauriala
Jarno Viljakainen, Tomi Heikkilä ja Vesa Hakkarainen
Sijoituksemme viestissä oli 182. Lukunahan se on aivan hyvä.