OPM 1995 Linköping

KeparDI Linköping World Tour 1995

Prologi:

Kisareissun verryttelyksi oli YYA-kerhomme NanDI vasannyt keskiviikkoiltaan sapinaa OLL-maastojen merkeissa. Perinteisessa saunaillassa nahtiin mm. entisaikojen suurin kuningas, Miisu. Jalleen kerran elementissaan, eli haasteita vastaanottamassa. Jokunen KeparDIkin siina sitten aityi pullonsuusta ryypiskelemaan ja havaittavissa oli lievaa kanninpoikasta. Loistava verryttely siis.

OSA 1: Get on baby, get on.

Torstai oli sitten varsinainen reissupäivä. Köykästen bussi kaarsi Kesoilin pihaan ilmeisesti hyvissa ajoin, koska se oli siina jo, kun K2 astui estraadille. Virallinen matkaohjelma oli paljon vaatimattomampi kuin viimeksi, mutta ainakin aikataulu oli mallia minuutti. Hivenen jännittyneissä tunnelmissa kaljaa lipittaen laskeuduimme Turkuun ja siirryimme laivaan. MK-K2 sai jopa magnetofonin salakuljetettua sissään. Ja ei kun pakseja rahtaamaan hyttiin ja sisaisesti nauttimaan.

OSA 2: Laivapolliisi.

Aikamme siina jorailtua Lappareiden ynna muiden kotofennoisten biisien tahdissa omassa kalliilla rahalla lunastamassamme hytissa alkoi tapahtua: Juro mutta tyhma laivapoliisi astuu kuvaan mukaan ja alkaa jorata kanssamme, paitsi etta aija oli ilmeisesti teknomusiikin ystava, koska han paatti pollia mankkamme omaan kayttoon. Medium Koivisto pani vastahankaan, mutta eipa auttanut. Keskisormea naytellen siirryimme diskomateekkiin.

OSA 3: Kanni.

Mallastuotteet ynna muut viljapitoiset juomat alkoivat nousta ns. hattuun ja meno senkuin jatkui. Rusina-Rosellan diskohan on suunnilleen KeparDIn kerhohuoneen kokoinen, joten tunnelma oli tiivis. Yksitellen ja kaksitellen vaki hyytyi pikkuhiljaa ja siirtyi sankytiloihin. Pahan olon purkauksia kuului ympari laivaa.

OSA 4: Matsi.

Köykästen nöyryytysmielessa kokoonkasaama potkupallomaaottelu Koykanen-KeparDI-TeekSu oli suksee. Kökykäset sai turpaan niin meilta kuin TeekSultakin. Epaurheilijamaisia kun ovat, lahtivat bussiin itkemaan pahaa oloaan pois heti toisen havityn matsin jalkeen. Oli loppuottelun aika. Allekirjoittanut toimi hmmm….hetkellisen pahan olon seurauksena erotuomarina, mutta sekaan ei auttanut, silla TeekSu nuiji meidat 5-2 tai jotain. No, hopiaa se on hopiakin.

OSA 5: Linköping

Majoittautumisen jalkeen joku kavi jopa verryttelemassa. Alkaa peljatko, en kerro, etta ne olivat Narza ja Heikki & Co. Iloksemme oli jarjestetty myos esibanketti perjantai-iltana ja sinnehan me ampaisimme kuin viitasudet, paitsi mina, joka ampaisin vessaan. Taas paha olo. Noo, siitakin selvittiin ja kaikki loysivat jopa takaisin majoituskoululle pimeassa mutta sateisessa Linkopingin yossa. Jotkut jaksoivat jatkaa bileitaan ns. kaytavaversiona ja sekos muita nauratti. Varsinkin nukkuvien puoluetta. Koykaset ei tykanny Huotarista. Ja se kylla huomattiin ja kuultiin. Iivonen on aika perse ihmiseksi. Ei oo maine turhaan tullu sillekaan. Vedesta se kumminkin tykkaa, vaikka muuta koittaakin vaittaa. Turha mies.Aamu kuitenkin koitti jossain vaiheessa ja oli aika startata itse skabaan.

OSA 6: Vitutus

Kylma oli. Markaa oli. Hypotermikot valuivat pois metsasta yksi toisensa jalkeen ja tuloksetkin saatiin. Frank voitti ja Heikki oli kuudes. Ace Ventura oli sentaan piristys. Do not go in there, sanoivat monet kisareissun jalkeen. Saunaakin oli tarjolla ja tuttuun tapaan yhteissellaista. Tosin ainoa lämmittävä tekija siina saunassa oli kylla miesten jalkovali. No, kai se sauna oli. Bankettos-valmistautuminen alkoi.

OSA 7: The Banketti

On bankettilaulun aikaaaaa, on bankeetin aikaaaaa, kelle nalli napsahtaaa, nalli napsahtaaaa-aa-aaa–aa! Ja off we went. Banketin edessa jokainen itseaan KeparDIksi kutsuva salli otti oman puun ja merkkas reviirin. Paitsi Krisu, joka lannoitti sahkotolppaa. Kepardiksi syntyy, kepardiksi kasvaa, kepardina pysyy!!!!!!! Sissaan paastiin kaikki, joten se oli jo puoli voittoa. Viinatkin meni kaikki ineen, joten vahvoilla oltiin. Tervetuliaismaljan jalkeen skarpattiin vahan, kun piti loytaa oma poyta. Loytyihan se, mutta aika ruma muija oli. Maija pelkasi Oystenia. Turhaan tosin, ei se ollukaan homo. Banketti oli hieno. Viimesen paalle oikeen. Paitsi ohjelma. Suomalaista ihmiskyrpaa saa kattella taallakin ihan tarpeeks. No, ens vuonna Espooseen. Taas hoilattiin ja kohta oltiin kannissa taas. Minttu oli tyhja jo alkuillasta ja sit jorattiin. Tonzza oli tonzza. Kysykaa vaikka kelta. Kooma loysaili ja silleen. No, onhan naa jo puitu. Se siita. No Scores. Jossain vaiheessa valomerkki napsahti ja sit taas kaytavameno jatku. Ja jatku. Ja jatku. Paitsi Aatulla, joka oli koomassa.

OSA 8: Partio

Hohhoijjaa, mika aamu taas kerran. Ihme kuitenkin tapahtui. Kaikki KeparDIn nelja joukkuetta oli taysmiehitettyja. Ja ykkosjoukkue jopa parjas, kun nappas hopiaa. Eli noyryytysskaba Koykanen – KeparDI meille 0-2. Me ollaan hyvia. Pahaa teki jossain vaiheessa. Se tosin kuulunee asiaan. Paluumatka alkoi. Vaisua vaisua vaisua. Pakollinen nousu Kummelin avulla ja ineen. Ei ollu oikein fiilista ittella, lahin nukkuun. Muut jakso kylla painaa tai ainakin diskota. Vanhuus ei tule yksin.

OSA 9: Paluu

Aamulla Konttila ja Krisu veti pongot KeparDIlle. YES! Hervannan Kesoil taas. Hengissa taas. Ens vuonna taas. Miksipa ei…

OSA 10: Missä sinä olit?

Sina joka tajusit tasta jutusta alle 50% ja olet harmissasi. Mikset ollut mukana? Ens vuonna kandee lahtee ainakin, kun mennaan vaan Hesaan asti. Et silleen.

- Sami Takaluoma